Viikonloppuna Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirikokouksessa valittiin uudeksi piirinjohtajaksi 24-vuotias Siiri Kihlström. Kihlströmin rinnalle varapuheenjohtajaksi valittiin Elias Herva (24) ja piirineuvoston puheenjohtajaksi Anna Suntio (29). Ehdolla piirinjohtajaksi oli myös Janne Heiskanen, joka hänkin myös reippaasti alle kolmenkymmenen.
Mistä tiedän kaiken tämän? Keväällä tein tuttavuutta päpalaisiin nuoriin partiojohtajiin, ja heidän some-fiideissään on viime viikolla vahvasti näkynyt PäPan piirinjohtajavaalit. Kaveria on hehkutettu ja tuettu. Kiinnostus siitä, kuka pääsee vaikuttamaan ja siitä että itse pääsee päättämään, on kova. Ja ehdokkaiden itsensä kiinnostus, into ja motivaatio on ollut lähes käsin kosketeltavaa. Piirinjohtajan pestistä ei suoriuduta vain olkia kohauttamalla, vaan valta tuo mukanansa paljon vastuuta ja ison kasan töitä ja vie paljon aikaa. Siksi mielestäni onkin ihailtavaa nähdä nuoria partionjohtajia näin motivoituneina tähän tehtävään, valmiina tarttumaan toimeen.
Omasta lippukunnastani kuuluvat uutiset kertovat jotain ihan muuta. Johtajaneuvoston kokouksissa käy enää vain kourallinen johtajia, vaikka erilaisissa pesteissä toimii reippaasti toistakymmentä tekijää. Retkiä on jouduttu perumaan, kun lähtijöitä ei ole tarpeeksi. (Harmittaa välillä että itse asun niin kaukana.) Toiminta kyllä pyörii, mutta melkeinpä väkipakolla. Kyllä joku ne hommat hoitaa. Puuttuu se yhdessä tekemisen meininki. Pestit, vastuualueet ja kaikki muu kasaantuu vain muutamalle, kun ketään muuta ei kiinnosta.
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi toisaalla vastuuta jopa melkein anotaan, kun toisaalla sitä kartetaan viimeisen päälle. Yhdessä vaiheessa meidän lippukunnan yleinen tekosyy oli "en ehdi koska lukio." Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, "en ehdi koska elämä." Kovasti toivon että itse kukin jaksaisi vähän ryhdistäytyä, koska vain ottamalla vastuuta voi omasta pestistään ja olostaan lippukunnssa tehdä itselle mieluisan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi, ole hyvä :D