näin meillä, mites teillä?

 Ensimmäistä kertaa mulla/meillä oli vapaa viikonloppu, ei siis partiota, ei tupareita, ei muuttokiireitä, ei kouluvelvollisuuksia. Ainoastaan yksi kaveri eksyi istumaan iltaa. Tuntui suorastaan lomailulta moinen, ja jotenkin innostuin yhtäkkiä leipomaan sämpylöitä (sekä vegaanisia muffinsseja, ilman puoliakaan tarvittavista aineksista. Ei niistä sen enempää), sekä lauantaina kokkailin tulista kikherne-linssi-porkkanapataa. Illalla kehitimme sämpylöistä vielä järjettömän hyvän oliivitomaattijuustotäytteisen lämpimän version. Opiskelijabudjettikulinarismin yksi kulmakivi on jääkaapin ja alennusmyyntien tehokas tonkiminen :P

 Päädyimme myös Vapriikkiin katsomaan Muumiot- matka kuoleman valtakuntaan - näyttelyä, opiskelijakortin ja s-etukortin yhdistelmällä pääsylippu oli huikeat 2e per henkilö. Perjantaisin Vapriikki on muuten ilmainen, tosin lukuunottamatta sitä muumionäyttelyä.

Ja sen kerran kun päätin tutustuttaa Kämppiksen Pandemic 2:een, saimme pelattua sen läpi alle tunnissa...Kulutin lukiossa monta tuntia atk-liuokan perällä kiroten Madagaskarin syvälle sinne jonnekin, eli humanity overcome ei ole mikään itsestäänselvyys. Hyvä peli silti!

P.S. Lautasia ei kannata heitellä lattialle, ne voi vaikka hajota. Ja uusia kivoja ei meinaa löytyä vaikka kiertää puolet kaupungin kirppareista. Enolenirsovaanvalikoiva.

Grattis Kämppis!

Kämppikselläni oli synttärit, ja niitähän piti juhlistaa hieman! KeLan konttorissa jonottaessani tapoin aikaa ja kyselin yhteisiltä partiokavereilta hieman suunnitelmista, ja kohta olikin kasassa pieni lössi vierailijoita. Samoin Tuulia ja minä löimme valuutat yhteen ja kävin hommaamassa paljon puhutun ja hehkutetun KIMBLEN lahjaksi. Sen kuljettaminen kämpän läpi omaan huoneeseen ja piilottaminen olivat oma haasteensa, lisäksi salaoperaatio "kimblenhakumatkan" aikana olin pariin otteeseen varma että bussipysäkillä oli aivan Kämppiksen näköinen henkilö. Mikä vainoharhaisuus..?

"joooo kävin vanhempien luona. Kengät tässä vaan on!"

Lisäksi The Kommunistit järjestivät megahienon kortin ja kakun, jota saimmekin syödä pois vielä parina päivänä... :D

huomatkaa täydellinen kuvanlaatu

Luonnollisestikaan mitään ei kerrottu itse päivänsankarille etukäteen. Vasta tuntia ennen vieraiden tuloa aloin siivota asuntoa ja tiskata astioita sun muuta, mikä sai epäilykset heräämään...

"Hei vaihdappas päivävaatteet, meillä on ehkä jotain ohjelmaa tässä kohta!!"
"...onks meille ehkä tulossa joku?"
" ^^ " 
 Koska meiltä ei ole koskaan kiire lähteä pois, oli osa vieraista vähän pitempäänkin paikalla. Tyhjensimme jääkaapista pestopastasalaatin jämiä ja puhuimme äärimmäisen filosofisia iltamyöhään saakka. Ja taidettiin siinä vähän lippukunnan asioistakin ohimennen puhua. Tosin se raukka joka meni mainitsemaan ääneen koulun tai muut vapaapäivään kuulumattomat velvollisuudet, sai nopeasti tyynystä päähänsä.

"Hei mitä te tekisitte jos yhden päivän ajan saisitte olla vastakkaista sukupuolta??"

Hyvää pohjustusta pari päivää myöhemmin seuranneisiin tupareihin tällainen. Ei tää silti mikään biletalo ole, koulut ja "normaali" arki alkoivat, ja jo parin viikon sisään täällä on terapoitu kaveria jos toistakin. Myös omat ajatukset ovat päässä paljon paremmassa järjestyksessä, kun pitkästä aikaa lähellä on joku jolle voin puhua mistä vain. Tai sitten vain olla puhumatta. Täällä rauhalliset arki-illat leffojen parissa, sekä varhaiset aamun hetket ennen kouluun lähtöä ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Onneksi en päätynyt yksiöön, Kämppis on itse parhaus ja kodista on saatu melkoisen hieno, varsinkin kun ottaa pienen budjetin ynnä muut huomioon.

" Näytit vähän siltä että jäädyit. Mitä sun pään sisällä tapahtuu?"
"Jäin vaan miettiin juttuja..."
"Mitä juttuja?"
"Ei mitään ihmeellisiä. Juttuja vaan"

 Viimeksi vanhempia nähdessäni huomasin puhuvani heille uudesta asunnosta kotinani, lapsuudenkoti oli saanut kutsumanimekseen "teidän luona". Alle kaksi viikkoa meni tuohon.

Kaikesta täydellisyydestä huolimatta, hello old friend A. Sinua en olisi jäänyt kaipaamaan.

Lupa panikoida?

Tuntuu siltä, että kaikki kaatuu niskaan. Äidinkielen tekstitaidon kirjoituksiin on vain neljä viikkoa jäljellä. Miten tässä näin kävi? No, onneksi lukuloma alkaa vasta sen jälkeen, eli hätä ei ole ihan niin suuri kuin mitä ensin luulee. Silti, pitää niihin kirjoituksiin lukea. Eikä iso paha YTL kummittelemassa tuolla taustalla auta asiaa yhtään. Lisäksi, kesätöiden hakuaika alkaa ihan pian, jo ennen kirjoituksia. Ja yliopistojen pääsykokeet on pian kirjoitusten jälkeen. Huh huh.

Onneksi apua ja tukea löytää läheltä. Kummasti sitä löytää aikaa rentoutua ihan ihmeellisiin aikoihin. Ei Minnan uusi kämppä ainakaan anna aihetta juhlaan, eihän? :) Se on kiva, että kaverin luota löytyy hiukan teetä ja sympatiaa kiireiselle abille.

Muuttopuuhissa :)

Nyt kävi niin että mä muutin! 

 Meilläpäin kämppis löytyi vartissa, asunto kuukaudessa ja muuttokin saatiin ensimmäisenä päivänä siihen vaiheeseen että ensimmäiset kyläilijät pääsivät käymään. Hommaan kuului myös pientä salamyhkäilyä sen verran että yhteisestä kaveriporukasta suurin osa saatiin yllätettyä täysin, kun muutosta kerrottiin :D 

Mulla ei hirveän paljon ollut ennakko-oletuksia opiskelijakämpässä asumisesta, mutta nykyinen järjestely on osoittautunut ihan parhaaksi mahdolliseksi. Kämppiksen ollessa kaverini jo entuudestaan, ollaan voitu mukavasti kokkailla lasagnea, katsella leffoja, ajella Ikeaan verhojen metsästykseen sun muuta. Eikä vanhempienkaan kanssa tule tapeltua oikeastaan ollenkaan, ehkäpä koska ne eivät joudu valittamaan likapyykeistäni ja muista jatkuvasti.

Tuuliakin pääsi juuri ennen uuttavuotta yökyläilemään, onneksi, sillä en halunnut olla uudessa asunnossa yötä yksinäni heti alkuun. (Kämppis oli matkoilla) Aluksi meillä oli suunnitelmana miettiä valmiiksi ohjelmaa sudenpentuja varten, mutta sitten tapahtuikin Rillit Huurussa ja Facebook. Loppujen lopuksi meillä oli hirmuinen juorukerho päällä, ja selvisipäs mullekin, että olen päässyt eräissä piireissä puheenaiheeksi kerran jos toisenkin. Ja taidan päästä jatkossakin ;)

Kaiken lisäksi myös uuttavuotta vietettiin täällä. Porukka oli pieni, mutta meno sitäkin mielenkiintoisempi  ja aamulla olokin sen mukainen.

 "Ensin laitetaan kahvia ja sitten saman verran tätä näin..."

 "Hei jos pelattaiskin tätä silmät kiinni?" 
 "Olutta? Sehän on ihan karseeta. Jaa ilmaista? No ehkä mää yhden..."
       

Kaiken lisäksi olen onnistunut sotkeutumaan muutamiin ihmissuhdesolmuihin, vaikka koko ikäni olen pyrkinyt pitämään asiat yksinkertaisina. Jos Rillit huurussa on tuttu sarja, tietää mitä tarkoitan kun myönnän että sosiaalisilta taidoiltani olen aika lailla Sheldon Cooperin luokkaa. Näitä "sattumuksia" voinee kompensoida muissa tilanteissa?  Mulla ne ovat kuunteleminen ja suklaan syöttäminen, sen sai tänäkin iltana huomata eräs pieni väsynyt otus pikavisiitillään tänne.

Näiden myötä,

    Hyvää alkanutta vuotta jokaiselle!