viimeistä viedään

Kaikki koulutehtävät on palautettu tältä keväältä. Kaikki mahdollinen jäi taas viime tinkaan, yritin lukea samalla pääsykokeisiin ja mistään mitään tuli. Ja lisäksi ravasin läheisellä teollisuusalueella töissä silloin tällöin. Siivoojatäti täs terve.

 Ja ne pääsykokeet? Ensimmäisten jälkeen laahustin pitkin Helsinkiä ja näytin kymmenen metrin päähän siltä ettei ne kokeet menneet kuin Strömsössä (kai?). Se ei estänyt ohikulkijaa hidastamasta vauhtiaan kohdallani ja toteamasta että hiukseni ovat upeat. Tajusin sentään mutista takaisin että kiitos, loppupäivän ketutti vähän vähemmän. Toisista pääsykokeista tulin hirveällä kiireellä takaisin pitämään viimeistä laumaa. Se oli jo tiedossa etukäteen että mä myöhästyisin, mutta sitten...samasta bussista löytyi myös Tuulia...Jälleen kerran päivä pelastui kiitos Kämppiksen joka oltiin värvätty jo aiemmin laumaan tuuraamaan mua, ja nyt myös Tuuliaa. Oli hieman haikeaa pitää viimeinen lauma, vuosi on ollut tosi kiva ja pennutkin ovat tykänneet. (saimme kyllä palautetta siitä ettei mm. karkkipäivää pidetty) Emme myöskään tiedä varmuudella ketkä pentujen kanssa jatkavat syksyllä, ylipäätään missä kaupungissa itse olemme silloin.

perjantai, kaverin synttärit asunnollani, ankkoja mehukattiboolissa, megahyvä täytekakku, levinneitä whoopieseja...illalla ja aamulla muutamia lippukuntalaisia tapaamassa henkilövaakaani rinkkoineen ja seuraavana päivänä Kämppis ja kumppanit suuntasivatkin kohti Islantia, partion ulkomaanprojektin merkeissä. Täällä voi seurata matkaa tarkemmin: http://pieniislanti.blogspot.fi/   

Musta tuntuu että mä olin enemmän huolissani siitä että Kämppiksellä on hammastahnat, aurinkorasvat sun muut mukana. Mäkin haluan yhtä hyvät hermot sitten kun lähden itse u-projektiin. Ja Kämppiksen taas pian ehjänä takaisin, aamukahvia on tylsä juoda yksinään!!

Aloitin asunnon kevätsiivouksen, lopetin sen hyvin nopeasti ja päätin kaverin kanssa suunnata museoiden yöhön.  http://www.tampere.fi/museoidenyo/

 

Ylioppilas vuosimallia 2013

Jännitys on tänään varmaan usealla koululla kova. Varmasti käytävillä myös ollut hieman enemmän väkeä kuin viime viikkoina ja ääntelyt ovat olleet milloin riemunkiljahduksia milloin harmistuneita huokauksia. Tämä kaikki draama johtuu siitä, että yo-kokeiden viralliset ja lopulliset tulokset on julkaistu ja moni abiturientti on saanut huokaista helpotuksesta: valkolakki painuu päähän kahden viikon kuluttua. Niin onneksi myös minulla.

Seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan yhtä hälinää ja juhlavalmisteluja. Siivoamista, ruoan ja kakkujen valmistusta ja tietenkin kutsut pitäisi maanantaina saada postiin. Vaikka ylioppilasjuhla onkin avoin tilaisuus, jossa kuka tahansa saa käydä, eivät ihmiset osaa vierailla ilman kutsua. Tietenkään ketään ei ovella käännytetä pois.

Aurinkoisissa ja lämpimissä tunnelmissa onnittelut myös muille lakin saajille, ammattikoulusta valmistuvia unohtamatta!

Rullaati rullaa...

Klara vappen till alla!

Vappu on iloinen ja riehakas juhla. Ainakin useinmiten. Kuten mm. jouluna, myös vappuna on paljon perinteitä. Tässä muutamia omia.

Joka vappu, niin kauan kuin muistan, olemme perheeni kanssa käyneet kuuntelemassa kaksi konserttia. Ensimmäinen niistä on Mieskuoro laulajien puistokonsertti. Repertuaari ei välttämättä vaihdu kuvinkaan paljoa vuodesta toiseen, mutta kajahtavat sävelet ovat iloisia ja keväisiä. Leivosten ja muiden lintujen lauluista herkkiin serenadeihin, sanat ovat tuttuja ja moni laulaakin mukana. Ainakin joskus.

Toinen perinteinen konsertti on heti perään: nimittäin Partiolippukunta Tampereen Kotkien puhallinorkesterin vappukonsertti. Teema, soittajat ja jopa kapellimestari vaihtuvat vuodesta toiseen, mutta silti kyllä tästäkin konsertista perinteitä löytyy. Aikaisemmin Mikkihiiri merihädässä kuului vakituisesti ohjelmistoon, mutta klassikkoa ei ole soitettu nyt moneen vuoteen. Sen sijaan, tänä vuonna sävelet kakuivat unkarilaisin maustein. Konsertin kohokohtia olivat ainakin 10-vuotiaan solistin Unkarilainen tanssi nro 5 (Brahms), saksofoniyhtyeen Poirot Theme ja perinteinen Ankkurit ylös -laulun tahdittama Mieskuoro laulajien vierailu. Mausteet päälle tarjosi Matti Kuusen huumorintäyteinen juonto. Ja tottakai loppuun kajahti tuttu kappale Vaaleanpunaista shampanjaa.

Konserttien jälkeen suuntasin kulkuni vapputorin kautta Minnalle, jossa nautimme maukkaan tortilla-aterian ja jälkiruoaksi munkkeja, tekemääni kääretorttua ja jäätelöä. Ja juomaksi tietenkin simaa. Aika kului elokuvaa katsellessa, syödessä tietenkin ja istuskellessa auringonpaisteisella parvekkeella. Näillä tunnelmilla on hyvä aloittaa kesäkausi, eikö?