Partion yksi keskeisimpiä toimintatapoja on vertaisjohtajuus. Käytännössä tämä näkyy siten, että etenkin vanhemmilla partiolaisilla ryhmän, eli vartion johtaja on samanikäinen tai muutaman vuoden vanhempi kuin ryhmän jäsenet. Mielestäni erittäin mahtava idea. Miksi? No annas kun kerron.
Ensinnäkin vertaisjohtajuus mahdollistaa vastuun kantamisen jo varsin nuorella iällä. Nuorilla (15v ->) johtajilla on toki aina tukena aikuinen, mutta he saavat itse kokeilla johtamista ja vastuun kantamista, varsin turvallisissa rajoissa. Pienet kommellukset eivät yleensä partiossa kaada maailmaa, vaan virheistä otetaan opiksi. Osa vertaisjohtajuutta on myös, että jokainen saa itselleen sopivan ja
sopivasti haastavan johtaja- tai vastuutehtävän. Jo sudenpennut saavat
pieniä vastuutehtäviä, ja ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin isommatkin.
Vaikka tehtävänä olisikin vain pallon kuljettaminen leikkipaikalta
kololle.
Yli 15-vuotiaiden kanssa johtaja vaihtuu tiuhaan tahtiin. Vartionjohtajia vaihdellaan puolen vuoden välein, muissa pesteissä toimivia hieman harvemmin. Näin kuitenkin jokainen pääsee kantamaan vastuuta omalla vuorollaan.
Vertaisjohtajuudesta löytyy myös kääntöpuoli. Vaikka partiota on kiva tehdä ja toteuttaa ystävien ja kavereiden kanssa, voi se olla myös erittäin hankalaa. Minusta ainakin on vaikeampi antaa hyvälle ystävälle negatiivista palautetta. Miten sinä itse huomauttaisit, että ystävän johtajatyyli kaipaisi hiomista? Tai että ystävä toimi tilanteessa täysin väärin ja epäammattimaisesti? Sitä kun ei halua pahoittaa toisen mieltä.
Huomasin tulleeni tähän tilanteeseen ihan vastikään, kun toisen ryhmän johtajat kysyivät neuvoani oman ryhmänsä johtamiseen. Mietin pitkään, miten sanon nätisti että "kuule, olet hieman liian lepsu johtamisessasi". Loppujen lopuksi tajusin, ettei muuta vaihtoehtoa ole, kuin sanoa asia suoraan ja rehellisesti. Tiedän, että itsekin arvostaisin enemmän rehellistä kommenttia, kuin kermavaahdolla kuorrutettua. Vaikka palaute ei olisi aina mukavaa kuultavaa. Kritiikki, sekä positiivinen, että negatiivinen, auttaa meitä kaikkia kehittymään ja kehittämään omia toimintatapojamme.
Keskustelimme paljon ystävieni ryhmästä, sen toiminnasta ja toiminnan kehittämisestä. Jälkeenpäin keskustelua muisteltuani huomasin pari mullistavaa asiaa. Ensiksi, minulta pyydettiin neuvoa. Toiseksi, neuvoani kuunneltiin. Kuunneltiin ja ajateltiin oikein vakavasti, ja uskon myös sitä noudatettavan. Nämä oivallukset kertovat minulle sen, että omaa toimintaani arvostetaan, ja että minuun myös luotetaan. Ja nimenomaan muiden luottamus merkitsee minulle paljon. Näiden oivalluksien jälkeinen onnistumisen tunne on vertaansa vailla. Olen saavuttanut jotain. Ja sitä myötä oma itsetuntoni on entistä vakaampi.
Loppujen lopuksi vertaisjohtajuus ei ole niin paha asia, varsinkaan kun siihen osaa niin asennoitua. Sääntö pätee myös tähän: asia on niin helppo tai niin vaikea kuin haluat sen olevan.
