Viikonloppuna Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirikokouksessa valittiin uudeksi piirinjohtajaksi 24-vuotias Siiri Kihlström. Kihlströmin rinnalle varapuheenjohtajaksi valittiin Elias Herva (24) ja piirineuvoston puheenjohtajaksi Anna Suntio (29). Ehdolla piirinjohtajaksi oli myös Janne Heiskanen, joka hänkin myös reippaasti alle kolmenkymmenen.
Mistä tiedän kaiken tämän? Keväällä tein tuttavuutta päpalaisiin nuoriin partiojohtajiin, ja heidän some-fiideissään on viime viikolla vahvasti näkynyt PäPan piirinjohtajavaalit. Kaveria on hehkutettu ja tuettu. Kiinnostus siitä, kuka pääsee vaikuttamaan ja siitä että itse pääsee päättämään, on kova. Ja ehdokkaiden itsensä kiinnostus, into ja motivaatio on ollut lähes käsin kosketeltavaa. Piirinjohtajan pestistä ei suoriuduta vain olkia kohauttamalla, vaan valta tuo mukanansa paljon vastuuta ja ison kasan töitä ja vie paljon aikaa. Siksi mielestäni onkin ihailtavaa nähdä nuoria partionjohtajia näin motivoituneina tähän tehtävään, valmiina tarttumaan toimeen.
Omasta lippukunnastani kuuluvat uutiset kertovat jotain ihan muuta. Johtajaneuvoston kokouksissa käy enää vain kourallinen johtajia, vaikka erilaisissa pesteissä toimii reippaasti toistakymmentä tekijää. Retkiä on jouduttu perumaan, kun lähtijöitä ei ole tarpeeksi. (Harmittaa välillä että itse asun niin kaukana.) Toiminta kyllä pyörii, mutta melkeinpä väkipakolla. Kyllä joku ne hommat hoitaa. Puuttuu se yhdessä tekemisen meininki. Pestit, vastuualueet ja kaikki muu kasaantuu vain muutamalle, kun ketään muuta ei kiinnosta.
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi toisaalla vastuuta jopa melkein anotaan, kun toisaalla sitä kartetaan viimeisen päälle. Yhdessä vaiheessa meidän lippukunnan yleinen tekosyy oli "en ehdi koska lukio." Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, "en ehdi koska elämä." Kovasti toivon että itse kukin jaksaisi vähän ryhdistäytyä, koska vain ottamalla vastuuta voi omasta pestistään ja olostaan lippukunnssa tehdä itselle mieluisan.
maanantai 24. lokakuuta 2016
perjantai 27. toukokuuta 2016
Etsimässä elämän totuutta
Partio-ohjelman arvopohja kiteytyy partioihanteissa. Ihanteisiin sitoudutaan partiolupauksessa, joka toistetaan aina siirryttäessä ikäkaudesta toiseen. Joka ikäkausi, ihanteet lisääntyvät, kunnes sitten jo vaeltaja sitoutuu kaikkiin seitsemään partioihanteeseen.
Partiolaisen ihanteena on:
Partiolaisen ihanteena on:
- kunnioittaa toista ihmistä
- rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä
- olla luotettava
- rakentaa ystävyyttä yli rajojen
tiistai 16. helmikuuta 2016
Kuulumisia
Long time no see.
Opiskelijaelämä on viime kuukausina vienyt mukanaan. Se, ja laiskuus tehdä mitään ylimääräistä. Nyt kuitenkin istun koneen äärellä, mukillinen teetä vierelläni ja pidän pientä taukoa koulukirjoista.
Blogimme otsikko, Hukkateillä, kuvastaa tuntemuksiani tällä hetkellä. Mitä lähemmäs pääsykokeita taas tullaan, sitä enemmän taas epäilen, onko valitsemani ala se mitä todella haluan? Ja onko opiskelu oikeastaan se minun juttuni? Toisaalta taas, en tiedä mitä muutakaan lähtisin opiskelemaan.
Partiopuolella on tahti muuttunut. Jätin edellisen isotöisen pestini ja siirryin sellaiseen, jota on helpompi hoitaa täältä matkan päästä. Olettaen, että kommunikaatio lippukuntalaisten kanssa toimii. Mutta olen suhteellisen innoissani, muutos oli täysin paikallaan. Ensimmäisessä pestiin liittyvässä koulutuksessakin olin jo, eikä parempaa tapaa olekaan valmistautua kivaan pestiin!
Suurimpina projekteina tänä vuonna ovat Yhteisvastuukeräys ja Roihu. Yhteisvastuukeräystä aloiteltiin tässä pari viikkoa sitten seurakunnan talvitapahtumassa. Meidän partiolaisten paikka tietenkin oli savuttavan nuotion äärellä. Takkini haisee savulta edelleen. Ainakin se on helpompi tunnistaa muiden takkien joukosta. :) Roihu siintää tulevaisuudessa, enkä voisi olla enempää innoissani! Sain pestin KV-puolelta ja nyt lähinnä tehtävänä on pitää into yllä lippukunnassa tässä odotellessa. Mahtava leiri on tulossa, osallistujia on yli 16 000, mikä tarkoittaa sitä, että Roihu on tähänastisista Finnjamboreista suurin!
Kesää kohti mennään pikkuhiljaa, auringonvalo lisääntyy päivä päivältä (herääminen aamuisin on huomattavasti helpompaa). Tästä on helppo herätellä itsensä talviunilta ja saada taas hieman motivaatiota peliin. Aurinkoista kevätkauden alkua kaikille!
Opiskelijaelämä on viime kuukausina vienyt mukanaan. Se, ja laiskuus tehdä mitään ylimääräistä. Nyt kuitenkin istun koneen äärellä, mukillinen teetä vierelläni ja pidän pientä taukoa koulukirjoista.
Blogimme otsikko, Hukkateillä, kuvastaa tuntemuksiani tällä hetkellä. Mitä lähemmäs pääsykokeita taas tullaan, sitä enemmän taas epäilen, onko valitsemani ala se mitä todella haluan? Ja onko opiskelu oikeastaan se minun juttuni? Toisaalta taas, en tiedä mitä muutakaan lähtisin opiskelemaan.
Partiopuolella on tahti muuttunut. Jätin edellisen isotöisen pestini ja siirryin sellaiseen, jota on helpompi hoitaa täältä matkan päästä. Olettaen, että kommunikaatio lippukuntalaisten kanssa toimii. Mutta olen suhteellisen innoissani, muutos oli täysin paikallaan. Ensimmäisessä pestiin liittyvässä koulutuksessakin olin jo, eikä parempaa tapaa olekaan valmistautua kivaan pestiin!
Suurimpina projekteina tänä vuonna ovat Yhteisvastuukeräys ja Roihu. Yhteisvastuukeräystä aloiteltiin tässä pari viikkoa sitten seurakunnan talvitapahtumassa. Meidän partiolaisten paikka tietenkin oli savuttavan nuotion äärellä. Takkini haisee savulta edelleen. Ainakin se on helpompi tunnistaa muiden takkien joukosta. :) Roihu siintää tulevaisuudessa, enkä voisi olla enempää innoissani! Sain pestin KV-puolelta ja nyt lähinnä tehtävänä on pitää into yllä lippukunnassa tässä odotellessa. Mahtava leiri on tulossa, osallistujia on yli 16 000, mikä tarkoittaa sitä, että Roihu on tähänastisista Finnjamboreista suurin!
Kesää kohti mennään pikkuhiljaa, auringonvalo lisääntyy päivä päivältä (herääminen aamuisin on huomattavasti helpompaa). Tästä on helppo herätellä itsensä talviunilta ja saada taas hieman motivaatiota peliin. Aurinkoista kevätkauden alkua kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)