Vertaisjohtajuus: lahja vai kirous

Partion yksi keskeisimpiä toimintatapoja on vertaisjohtajuus. Käytännössä tämä näkyy siten, että etenkin vanhemmilla partiolaisilla ryhmän, eli vartion johtaja on samanikäinen tai muutaman vuoden vanhempi kuin ryhmän jäsenet. Mielestäni erittäin mahtava idea. Miksi? No annas kun kerron.

Ensinnäkin vertaisjohtajuus mahdollistaa vastuun kantamisen jo varsin nuorella iällä. Nuorilla (15v ->) johtajilla on toki aina tukena aikuinen, mutta he saavat itse kokeilla johtamista ja vastuun kantamista, varsin turvallisissa rajoissa. Pienet kommellukset eivät yleensä partiossa kaada maailmaa, vaan virheistä otetaan opiksi. Osa vertaisjohtajuutta on myös, että jokainen saa itselleen sopivan ja sopivasti haastavan johtaja- tai vastuutehtävän. Jo sudenpennut saavat pieniä vastuutehtäviä, ja ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin isommatkin. Vaikka tehtävänä olisikin vain pallon kuljettaminen leikkipaikalta kololle.

Yli 15-vuotiaiden kanssa johtaja vaihtuu tiuhaan tahtiin. Vartionjohtajia vaihdellaan puolen vuoden välein, muissa pesteissä toimivia hieman harvemmin. Näin kuitenkin jokainen pääsee kantamaan vastuuta omalla vuorollaan.

Vertaisjohtajuudesta löytyy myös kääntöpuoli. Vaikka partiota on kiva tehdä ja toteuttaa ystävien ja kavereiden kanssa, voi se olla myös erittäin hankalaa. Minusta ainakin on vaikeampi antaa hyvälle ystävälle negatiivista palautetta. Miten sinä itse huomauttaisit, että ystävän johtajatyyli kaipaisi hiomista? Tai että ystävä toimi tilanteessa täysin väärin ja epäammattimaisesti? Sitä kun ei halua pahoittaa toisen mieltä.

Huomasin tulleeni tähän tilanteeseen ihan vastikään, kun toisen ryhmän johtajat kysyivät neuvoani oman ryhmänsä johtamiseen. Mietin pitkään, miten sanon nätisti että "kuule, olet hieman liian lepsu johtamisessasi". Loppujen lopuksi tajusin, ettei muuta vaihtoehtoa ole, kuin sanoa asia suoraan ja rehellisesti. Tiedän, että itsekin arvostaisin enemmän rehellistä kommenttia, kuin kermavaahdolla kuorrutettua. Vaikka palaute ei olisi aina mukavaa kuultavaa. Kritiikki, sekä positiivinen, että negatiivinen, auttaa meitä kaikkia kehittymään ja kehittämään omia toimintatapojamme.

Keskustelimme paljon ystävieni ryhmästä, sen toiminnasta ja toiminnan kehittämisestä. Jälkeenpäin keskustelua muisteltuani huomasin pari mullistavaa asiaa. Ensiksi, minulta pyydettiin neuvoa. Toiseksi, neuvoani kuunneltiin. Kuunneltiin ja ajateltiin oikein vakavasti, ja uskon myös sitä noudatettavan. Nämä oivallukset kertovat minulle sen, että omaa toimintaani arvostetaan, ja että minuun myös luotetaan. Ja nimenomaan muiden luottamus merkitsee minulle paljon. Näiden oivalluksien jälkeinen onnistumisen tunne on vertaansa vailla. Olen saavuttanut jotain. Ja sitä myötä oma itsetuntoni on entistä vakaampi.

Loppujen lopuksi vertaisjohtajuus ei ole niin paha asia, varsinkaan kun siihen osaa niin asennoitua. Sääntö pätee myös tähän: asia on niin helppo tai niin vaikea kuin haluat sen olevan.

Käsitteiden määrittelyä

Syksyn alussa omaa elämääni tutkiskellessani jäin pohtimaan: mikä oikeastaan on välivuosi. En päässyt yliopistoon, mutta sain paikan avoimessa yliopistossa. Eli jos välivuosi on tauon pitämistä opiskelusta, teoria kariutuu siihen. Sillä avoimessa opiskelu on myöskin opiskelua.

Eli minä siis opiskelen tämän vuoden avoimessa yliopistossa. Luentoja siellä on kerran viikossa, eli paljoa aikaa ei opiskeluun kulu. Siksi teenkin lisäksi hieman töitä. Ja toki partion puolella jatkan ihan täysillä. Mutta edelleenkin minua huolestuttaa tuo käsite välivuosi. Eikö välivuosi voi tarkoittaa vuoden taukoa melkein mistä vaan? Vuoden tauko partiosta? Tai työelämästä?

Ystävämme Wikipedia määrittää välivuoden näin: "Välivuodella tarkoitetaan useimmiten opiskelijan peruskoulun, lukion tai ammattitutkinnon suorittamisen päättymisen jälkeistä aikaa, jolloin opiskelija ei esimerkiksi ole päässyt aloittamaan lukiota, opiskelemaan ammattitutkintoa tai siirtymään työelämään. Opiskelija voi myös tietoisesti pitää välivuoden, jonka aikana hän miettii mitä haluaa tulevaisuudelta työelämän tai jatko-opiskelun suhteen."

No, itse en kyllä tietoisesti jättäytynyt pois yliopistosta. Mutta tämän vuoden aikana minulla kyllä riittää aikaa pohdiskeluun. Mikä minusta tulee isona? Haenko ensi keväänä yliopistoon samoille linjoille kuin tänä vuonna? Mitä minä haluan elämältäni?

Toivottavasti kuitenkin tämän vuoden aikana aikaa riittää myös rentoutumiseen ja oleiluun kavereiden kanssa. :)

ja mitä tapahtui välivuodelle?

Vielä vuosi sitten lähettelin hakemuksia aupairiksi noin kolmeen eri maahan, työhakemuksia suunnilleen sataan eri yritykseen ja selailin työkkärin ja eri koulutuspaikkojen sivustoja minkä kerkesin. Sopivaa perhettä aupairhommiin ei löytynyt, töitäkin vain keikkaluontoisesti, koulutuspaikka löytyi vasta keväälle, sekin puolen vuoden mittaisena. 

 Ensimmäinen puoli vuotta meni siis pääasiassa ihmetellessä ja stressatessa tulevaa. Ja partiossa aina silloin tällöin. Näin jälkikäteen ajatellen tämä puolivuotinen oli melko hukkaan heitetty, monet asiat olisi kannattanut tehdä toisin, tai edes tehdä.

Keväällä kaikki kuviot menivät aivan sekaisin kun uusi koulu alkoi, osoittautuen yhdeksi välivuoden parhaista kokemuksista. Samalla vanhempien luona asuminen vaihtui omaan kotiin ja avoliittoon.

 Pitkien koulupäivien ja yhteisen ajanvieton lisäksi luin toki pääsykokeisiin, ainakin loppukeväästä. Vähäsen. Mitään kiirettä en aikonut yliopiston suhteen kuitenkaan pitää, sillä suunnitelmissa ollut koulutus on mahdollinen vain kahdessa kaupungissa, joista kumpikaan ei ole Tampere. Vakaa aikomus oli seuraavana VÄLIvuonna kerrata tulevaa opiskeltavaa ainetta aikuislukiossa, mennä työharjoitteluun ja ottaa selvää onko kyseinen työ sittenkään se itseä kiinnostava ja jatkaa ehkä töitäkin, jotka aloitin koulun oheen loppukeväällä. 

Ja sitten pääsinkin sinne yliopistoon.

Töissä vietetty kesä jatkuu muutaman "loma"päivän jälkeen muutto- ja opiskelunaloitusrumballa. Hyvin käyntiin lähtenyt yhteiselo omassa KODISSA vaihtuu kahteen pikkuruiseen opiskelijakämppään, parin tunnin junamatkan päähän toisistaan. Kaikki suunnitelmat laumaa ja tulevaa syksyä varten jäävät Tuulian harteille, omalta osalta lyhyet viikonloppureissut saattavat vielä onnistuakin. Ja se aikuislukiossa kertaaminen? Nyt ei auta muu kuin suunnata ihan kunnon opintoihin ja toivoa parasta, omassa rauhassa perusasioiden kertailu on nyt mahdottomuus.

Edessä on siis jo toinen muutto ja koulunaloitus vuoden sisään. Tällä kertaa joutuu pärjäämään aivan yksin vieraassa kaupungissa. Alkuun olin vuorenvarma siitä että tulen vihaamaan kyseistä kaupunkia ja opiskelualaa ja kaikkea siihen liittyvää koko sydämestäni. (Bravuurini on vihata muutoksia ja ahdistua ja stressata kaikesta mistä vaan voi). 

Nyt pikkuhiljaa mieli on alkanut muuttua, toki kaikki tulevat muutokset ahdistavat, eikä vielä uskalla toivoa muuta kuin selviytymistä hengissä ensimmäisestä vuodesta. Koko ajan takaraivossa pieni ääni hokee että aina voi jättää leikin kesken ja palata kotiin jos mistään ei tulekaan mitään. Toisaalta käytyäni yliopiston orientaatiopäivillä, tavattuani tulevan ryhmäni yms. on luottamus kasvanut hieman. Lisäksi onnistuin pääsemään tulevan opinto-ohjaajan juttusille purkamaan sivuaineisiin liittyvät ongelmat heti kolmantena päivänä ja ainakin hieman lisää selvyyttä tuli moneen asiaan.

 Ehkä se siitä.

Suunnitelmia ja kauden aloitusta

Eilen vierähti muutama tunti kololla, kun otimme vastaan ilmoittautumisia ja pidimme infoa niin uusille kuin vanhoillekin jäsenille. Ihan hyvä saldo tuli. Koulukampanja tuntuu tuottavan tulosta, samoin mainostaminen.

Olen itse hyvin innoissani, varsinainen toiminta kun alkaa taas ensi viikolla. Oman lauman kanssa touhuaminen on kumman piristävää. Eilenkin moni omista sudenpennuista kävi halaamassa. Eipä olla nähty koko kesänä. Nyt pitää vielä saada aikaan hieman tarkempi toimintasuunnitelma tälle syksylle...

Ideoinnin aikana tuli mieleen monta jälkeä, joita voisimme suorittaa. Näitä mm. Taiteilija, Partioperinne, Kotiseutu, Minä uskon, Nuotio, Iltaohjelma.... vaihtoehtoja on monia. Mutta liika on liikaa. Ja lisäksi kun pitäisi myös kerrata vanhaa. Ihan hyvä näin, sillä ikävämpi olisi jos ei ideoita löytyisi.

Partio on muuten avointa kaikille. Jos et vielä ole mukana, ota yhteyttä lähimpään lippukuntaan. Hämeen Partiopiirin lippukunnat löydät osoitteesta www.mukaanpartioon.fi 

Rahankeruuta partiolaisten nimissä - varo huijareita!

Huomasin tänään Facebookissa linkin Aamulehden sivuille. Se oli otsikoitu näin:

Varo! Huijarit keräävät rahaa partiolaisten nimissä Tampereella

Pähkinänkuoressa: Tampereella kulkee ainakin Raholan, Nekalan ja Irjalan alueilla poikia ovelta ovelle keräämässä rahaa partion nimissä. Tämä toiminta on laitonta eikä liity partioon mitenkään. Partiolaisten varainkeruuna toimii pääsääntöisesti Joulukampanja, jolloin myymme advanttikalentereita ja joulukortteja. Silloinkin, tuotteiden hinnat ovat selvästi näkyvillä, tuotteissa on partio-logo, ja partiolaiset ovat pukeutuneet vähintään partiohuiviin. Ja toki olemme joskus mukana myös mm. Yhteisvastuukeräyksessä ja Nenäpäivä-keräyksessä.

Se mikä itseäni harmittaa on, ettei tämä ole ensimmäinen kerta. Ainakin viime vuonna Hervannassa tapahtui samoin. Enkä yhtään ihmettelisi, jos sitä on tapahtunut enemmänkin, ja muuallakin kuin Tampereella. Ja erityisesti harmittaa, että näin ylipäänsä käy.

Eli pyydän: varokaa huijareita, ja tukekaa oikeata partiotoimintaa ostamalla partiolaisten adventtikalenteri, kun ne tulevat myyntiin lokakuussa.
Partiolaiset kiittävät!

Ilves13 - The Movie: Elokuvantekoa partioleirillä

Ongelma alkaa, kun partiojohtajat muuttuvatkin sudenpennuiksi. Ja paikalle kutsutaan ilvessankarit pelastamaan päivä. Jos totta puhutaan, odotin mielenkiinnolla ennen leiriä, miten elokuvateema soveltuu partioleirille. Mutta hyvinhän siinä kävi: modernien ja teknisten nimien takaa löytyi varsin perinteisiä partioaktiviteetteja.

Ilves 13 - The Movie on Hämeen Partiopiirin piirileiri Hämeenlinnan Evolla. Piirileiri on ensimmäinen Hämeen Partiolaisten ja Salpausselän Partiolaisten yhdistymisen jälkeen ja on siksi suurin hämäläinen piirileiri - osallistujia yhteensä nelisentuhatta. Leiriläiset majoittuvat leirillä savuissa eli leirilippukunnissa jotka ovat muodostettu esim. naapurilippukunnan kanssa. Savut on jaettu neljään alaleiriin eli studioon: Paramauntti, Universaali, Warneri ja Foksi. Lisäksi on perheleiri Risney partioperheille alle sudenpentuikäisine lapsineen.

Ohjelmaa suoritetaan erilaisissa ohejlmalaaksoissa, näitä mm. Mäk Kaivertaja, HOO2OO, Äksön ja Maskikaskar muutamia mainitakseni. Itse olin leirissä sudenpentuleirin ajan, kolme yötä ja sudenpentujen kanssa teimme kasvomaalauksia, mutta myös kävimme elokuvan koekuvauksia (temppuratoja, älytehtäviä) ja suunnittelimme erikoistehosteita (askartelimme erilaisia soittimia halvoista materiaaleista).

Osallistujat avajaisissa

Ohjelmalaaksojen lisäksi leirin ohjelmaan kuuluvat avajaiset, leirimessu ja päättäjäiset. Sudenpentujen lähdettyä isommille leiriläisille oli myös partiotaitokisat. Leirillä toimii myös leiriseurakunta, leiritoimisto ja leirisairaala. Pääkadulla sijaitsevat myös kahvila, jäätelökioski ja retkeilytarvikekauppa.

Leirin työtehtäviä hoitavat vaeltajaikäiset ja aikuiset partiolaiset. He eivät kuitenkaan saa töistä korvausta vaan maksavat leirin osallistumismaksun yhtälailla muiden kanssa. Näin pyörivät leirin ohjelmat, leirikeittiöt, jätehuolto, leirisairaala ja moni, moni muu asia.

Itse pidin leiristä kovasti. Ratkaisut saattoivat olla yksinkertaisia, mutta ne toimivat. Itse Ilves-elokuvan aihe, partiojohtajien katoaminen ja muuttuminen sudenpennuiksi on ajankohtainen: lippukunnissa on pulaa johtajista eikä kaikkia halukkaita voida ottaa vastaan jäseniksi. Kokemus oli mahtava - tästäkin suurleiristä jää monta mukavaa muistoa.

Leiriä voi vielä seurata, ja kuulumisia lukea osoitteesta: ilves.hp.partio.fi
Ja kivoja videoita leiriltä löydät youtubesta osoitteesta https://www.youtube.com/user/ilvesthemovie/videos

Käytännön vinkki # 1 - Taskulamppu mukaan rinkkaan

Kun kesän valoisin yö on jo kaukana takana päin, on syytä muistaa, että leirillä ja syksyn retkillä yötä valaisemaan tarvitaan joitan muutakin kuin aurinko. Taskulamppu ei aina lue retken varustelistassa, mutta se on käytännöllinen ottaa mukaan jokatapauksessa. Säkkipimeässä suunnistaminen, askartelu, köytösten tekeminen, teltan pystytys tai mikään muukaan ei ole järin hauskaa. Ajankuluksi voi tietenkin taiteilla varjokuvia kavereiden kanssa.
Ja kädet saa vapaaksi, kun taskulampun sijasta ottaa mukaan otsalampun.

it´s a ladies night!!

(huomatkaa hei tekstin lopussa kolme ruutua, :(, :) ja katsoin vain kuvat. Klik vaan ja olemme iloisia!)

Jo toisen kerran tänä kesänä partiokokoustaminen jatkui olohuoneessani. Jossain vaiheessa se vaihtui jäätelönsyöntiin ja Kill Billiin ja jossain vaiheessa iltaa päätin tehdä postauksen aiheesta, mitä täällä tapahtuukaan Pikku Kakkosen jälkeen?

Olipas kerran aikaisemmin keväällä kun Kämppis teki lähtöä partioretkelle, pari muuta lippukuntalaista piipahtivat hakemassa Kämppiksen ja retkiruoat. Toinen otti makuualustani lainaan, toinen mollasi ensin partiohuivini huivimerkin ompelujälkeä(??!?) ja otti sen vielä sitten lainaan mukaansa. Mokomakin.

 Kun retkellelähtevä poppoo oli saatu ovesta ulos, imuroin nopeasti pahimmat pölyt, värjäsin hiuksia, imuroin lisää ja  räpelsin molempia samaan aikaan, kunnes saapui Tuulia pyjamabileilemään :)

Nopean kauppareissun jälkeen linnoittauduimme kulmasohvan uumeniin katsomaan leffoja ja höpöttämään. Kehittelimme suuria strategioita miten houkutella väkeä paraatiin, laumailtojen ohjelmaa, paransimme maailmaa ja loppuviimein väsyimme kälättämään ja painuimme nukkumaan. Ja juuri kun olimme saaneet päät tyynyyn, laittoi Kämppis viestiä retkeltä, aiheena jääkaappiimme unohtuneet retkiruokaan menevät jauhelihat...

Aamulla vuorossa oli mustikkapannukakkuja ja piirrettyjä (mitäs me parikymppiset...) ja kohta olimmekin ulkona läheisessä pusikossa kameroiden kera etsimässä leskenlehtiä.

 Leppiskin löytyi sattumalta

Johonkin tämäntapaiseen pyrimme alkukesästäkin, kun päätimme jatkaa isosta lippukunnan kokouksesta jälleen meille viettämään iltaa. Kävikin niin että kokous pidettiin osin olohuoneessamme, kokous venähti (naturligtvis) ja muutama muukin johtaja jäi juoruilemaan (ja syömään leipomiani mokkapaloja) loppuyöksi. Siis todellakin yöksi. (khyl, ne mokkapalat on niin hyviä)

Muutamat ottivat välillä torkkuja sohvalla, vierashuoneessa, milloin missäkin, kunnes aamuviideltä saimme kahden masterchefin kokkaamaan meille aamupalaa, jonka saimmekin kynttilöiden kera pöytään tarjoiltuna :)
 Teimme myös spontaanin haastattelun Islannin ulkomaanprojektin tiimoilta, lisäämme sen jahka jaksamme kerkeämme!

                       Ja sitten pari tuntia myöhemmin eräs mister sai selville että olin vapulta unohtanut pullon simaa jääkaappiin. Huomatkaa pullon hieman pyöristynyt olomuoto. Avaamiseen meni kymmenen minuuttia, kuvasimme operaatiosta toki videon, mutta tänne se on ihan liian eeppinen. Kaikki rusinat eivät enää mahtuneet pullosta ulos...muistuttivat enemmän taas viinirypäleitä kuin rusinoita.

Suurin osa pienestä porukastamme valui pitkin aamua ja päivää töihin, pirteinä kuin peipposet., itse suuntasin vielä töiden jälkeen  veljen kanssa Poriin mummun luo. Vähän väsytti. huomaa että kohta on kaksi vuosikymmentä mittarissa.

Ja mitäpä muuta..olipas myös juhannus. Ja saippuakuplat ja noin kymmenen jaksoa muumeja. Ladies night erään toisen tyttösen seurassa.

Ja saman kaverin synttärit, meillä jälleen. Whoopieseja oli pakko testata. Boolissa uiskentelevissa ankoissa oli reikiä. Niistä tuli sukeltajasorsia.

Samaisen kaverin kanssa harrastettiin myös kulttuuria :) Ladies night cityoloissa!

 Näsinlinna museoiden yössä

 
Ehkä voin alkaa kutsua lempiharrastuksekseni mokkapaloja ja yökyliä? Eikun oliko se numero yksi sittenkin partio? Ehkä yhdistän ne kaksi?



Oikeasti menen aina iltakymmeneltä nukkumaan.

viimeistä viedään

Kaikki koulutehtävät on palautettu tältä keväältä. Kaikki mahdollinen jäi taas viime tinkaan, yritin lukea samalla pääsykokeisiin ja mistään mitään tuli. Ja lisäksi ravasin läheisellä teollisuusalueella töissä silloin tällöin. Siivoojatäti täs terve.

 Ja ne pääsykokeet? Ensimmäisten jälkeen laahustin pitkin Helsinkiä ja näytin kymmenen metrin päähän siltä ettei ne kokeet menneet kuin Strömsössä (kai?). Se ei estänyt ohikulkijaa hidastamasta vauhtiaan kohdallani ja toteamasta että hiukseni ovat upeat. Tajusin sentään mutista takaisin että kiitos, loppupäivän ketutti vähän vähemmän. Toisista pääsykokeista tulin hirveällä kiireellä takaisin pitämään viimeistä laumaa. Se oli jo tiedossa etukäteen että mä myöhästyisin, mutta sitten...samasta bussista löytyi myös Tuulia...Jälleen kerran päivä pelastui kiitos Kämppiksen joka oltiin värvätty jo aiemmin laumaan tuuraamaan mua, ja nyt myös Tuuliaa. Oli hieman haikeaa pitää viimeinen lauma, vuosi on ollut tosi kiva ja pennutkin ovat tykänneet. (saimme kyllä palautetta siitä ettei mm. karkkipäivää pidetty) Emme myöskään tiedä varmuudella ketkä pentujen kanssa jatkavat syksyllä, ylipäätään missä kaupungissa itse olemme silloin.

perjantai, kaverin synttärit asunnollani, ankkoja mehukattiboolissa, megahyvä täytekakku, levinneitä whoopieseja...illalla ja aamulla muutamia lippukuntalaisia tapaamassa henkilövaakaani rinkkoineen ja seuraavana päivänä Kämppis ja kumppanit suuntasivatkin kohti Islantia, partion ulkomaanprojektin merkeissä. Täällä voi seurata matkaa tarkemmin: http://pieniislanti.blogspot.fi/   

Musta tuntuu että mä olin enemmän huolissani siitä että Kämppiksellä on hammastahnat, aurinkorasvat sun muut mukana. Mäkin haluan yhtä hyvät hermot sitten kun lähden itse u-projektiin. Ja Kämppiksen taas pian ehjänä takaisin, aamukahvia on tylsä juoda yksinään!!

Aloitin asunnon kevätsiivouksen, lopetin sen hyvin nopeasti ja päätin kaverin kanssa suunnata museoiden yöhön.  http://www.tampere.fi/museoidenyo/

 

Ylioppilas vuosimallia 2013

Jännitys on tänään varmaan usealla koululla kova. Varmasti käytävillä myös ollut hieman enemmän väkeä kuin viime viikkoina ja ääntelyt ovat olleet milloin riemunkiljahduksia milloin harmistuneita huokauksia. Tämä kaikki draama johtuu siitä, että yo-kokeiden viralliset ja lopulliset tulokset on julkaistu ja moni abiturientti on saanut huokaista helpotuksesta: valkolakki painuu päähän kahden viikon kuluttua. Niin onneksi myös minulla.

Seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan yhtä hälinää ja juhlavalmisteluja. Siivoamista, ruoan ja kakkujen valmistusta ja tietenkin kutsut pitäisi maanantaina saada postiin. Vaikka ylioppilasjuhla onkin avoin tilaisuus, jossa kuka tahansa saa käydä, eivät ihmiset osaa vierailla ilman kutsua. Tietenkään ketään ei ovella käännytetä pois.

Aurinkoisissa ja lämpimissä tunnelmissa onnittelut myös muille lakin saajille, ammattikoulusta valmistuvia unohtamatta!

Rullaati rullaa...

Klara vappen till alla!

Vappu on iloinen ja riehakas juhla. Ainakin useinmiten. Kuten mm. jouluna, myös vappuna on paljon perinteitä. Tässä muutamia omia.

Joka vappu, niin kauan kuin muistan, olemme perheeni kanssa käyneet kuuntelemassa kaksi konserttia. Ensimmäinen niistä on Mieskuoro laulajien puistokonsertti. Repertuaari ei välttämättä vaihdu kuvinkaan paljoa vuodesta toiseen, mutta kajahtavat sävelet ovat iloisia ja keväisiä. Leivosten ja muiden lintujen lauluista herkkiin serenadeihin, sanat ovat tuttuja ja moni laulaakin mukana. Ainakin joskus.

Toinen perinteinen konsertti on heti perään: nimittäin Partiolippukunta Tampereen Kotkien puhallinorkesterin vappukonsertti. Teema, soittajat ja jopa kapellimestari vaihtuvat vuodesta toiseen, mutta silti kyllä tästäkin konsertista perinteitä löytyy. Aikaisemmin Mikkihiiri merihädässä kuului vakituisesti ohjelmistoon, mutta klassikkoa ei ole soitettu nyt moneen vuoteen. Sen sijaan, tänä vuonna sävelet kakuivat unkarilaisin maustein. Konsertin kohokohtia olivat ainakin 10-vuotiaan solistin Unkarilainen tanssi nro 5 (Brahms), saksofoniyhtyeen Poirot Theme ja perinteinen Ankkurit ylös -laulun tahdittama Mieskuoro laulajien vierailu. Mausteet päälle tarjosi Matti Kuusen huumorintäyteinen juonto. Ja tottakai loppuun kajahti tuttu kappale Vaaleanpunaista shampanjaa.

Konserttien jälkeen suuntasin kulkuni vapputorin kautta Minnalle, jossa nautimme maukkaan tortilla-aterian ja jälkiruoaksi munkkeja, tekemääni kääretorttua ja jäätelöä. Ja juomaksi tietenkin simaa. Aika kului elokuvaa katsellessa, syödessä tietenkin ja istuskellessa auringonpaisteisella parvekkeella. Näillä tunnelmilla on hyvä aloittaa kesäkausi, eikö?

"Kevätsää lämmittää...

... luonnon kauniiks herättää."

Kiitos viimeaikaisen auringonpaisteen, lämpötilannousun ja vesisateiden lumipeite on lähestulkoon kadonnut jo kokonaan. Mitä nyt varjoisissa paikoissa on vielä isot kinokset, mutta muuten maa on lumeton (ja märkä, ja kylmä, ja kurainen.)

Lämpenevät, aurinkoiset ilmat ovat kummasti piristäneet mieltä nyt kun olen taas keräillyt voimia YO-kirjoitusten jäljiltä, jotka muuten menivät ihan hyvin. Tänään sitten tajusinkin, että juhliin on alle seitsemän viikkoa aikaa. No, pääsykokeisiin on sitäkin vähemmän, eli ehkä olisi aika avata kirjat taas uusiksi?

Viime viikkojen rentoutuminen on tapahtunut mukavissa merkeissä, ystävien kanssa aikaa viettäessä. Ja tietysti, nyt kun on ollut aikaa kierrellä kauppoja, sieltä on tarttunut yhtä ja toista mukaan. Jos vaikka garderobini saisi uudistuksen? No, ei nyt ihan, mutta uudet vaatteet piristävät.

Nyt on muuten erittäin hyvä aika tarkastaa partiopaidan kunto ja ommella puuttuvat merkit paikoilleen, sillä ensi viikolla on partioviikko, joka huipentuukin perinteiseen partioparaatiin. Hämeen Partiopiirin paraati pidetäänkin sitten Hämeenlinnassa tällä kertaa. Katsokaa ympärillenne ja yllättykää monista huiveista. Ja kaikki partiolaiset huomio, haastan teidät pitämään huivia kaulassa koko viikon, minne menettekin!

Glad påsk!!

Neljä päivää lomaa, kiitos pääsiäisen, hujahtivatkin pääosin siihen että istuttelin ja hoidin koulukaverilta saamiani huonekasvien pistokkaita. (siis epätoivoisesti yritin pitää niitä hengissä...taisin onnistuakin?...) Päätin jo perjantaina raahata Kämppiksen kanssani ulos keräämään pajunoksia, joilla olisi hieman saanut koristeltua asuntoa. Meillä kun ei virpojiakaan käynyt, vaikka selkeästi niitä oli ollut liikenteessä, pajupuut ainakin olivat siihen malliin kynityt. Lisäksi tein pikavisiitin vanhemmille, jonka jälkeen jatkoin ajanviettoa Kämppiksen kera leffailtaillessa. Siinä popcorneja mikroon tunkiessa vaihdoin nopeasti Tuulian kanssa viestejä, eipäs käynyt kateeksi toisen tapa joutua viettämään iltaa ;)

Sain myös jälleen kerran innostuksen leipoa korvapuusteja, sopivasti kun Kämppikselle oli tulossa vieraskin ja kaikkea. Ilmeisesti olivat ihan syötäviä :)

   Lisäksi kerrankin oli aikaa tehdä ruokaa ja syödä kaikessa rauhassa, lopputuloksena olikin epämääräistä nuudeli-tofu-itumössöä, valmistusaika vartti. Pöytä katettiin vain koristeeksi, sillä oli kivempaa syödä sohvalla ja katsella Late Lammasta siinä samalla. Lauantaina löytyi jo ensimmäiset alennushintaiset pääsiäismunat ja niitähän oli pakko hankkia pari aikamoinen läjä. Pistin muutamaan pashaa täytteeksi ja jälkiruoaksi. Munakuppeja ei ollut, mutta onneksi jokaisen opiskelija-asunnon vakiovarusteisiin kuuluvat shottilasit, jotka käyvät hyvin samaan tarkoitukseen... :D

Ja miksi mä edes murehdin ihmissuhdesotkujani? Tupareissa, joihin onneksi menin ja joihin myös jäin pidemmäksikin aikaa kuin vain vartiksi (mitä alkuun suunnittelin) totesin että toinen "pulmatapaukseni" olikin vain oman pääni sisällä ja toisesta ei kannata oikeastaan edes välittää. Sådant är livet, en vaivaa päätäni jos toinen haluaa tehdä kaiken vaikeimman kautta. Vein sinne myös hyytelökakkua, toisen sain vegaanisena aikaiseksi, toiset (juu voi kyllä niitä oli useampia!!) tein liivatteeseen, ihan siltä varalta että Vegegelviritelmäni olisi lässähtänyt. Olivat kyllä pidettyjä, hiukan tujuja vain ;)

P.S damn you kirjastot, miksi lainaatte juuri minun pääsykokeisiin lukua varten tarvitsemaani kirjaa MUILLEKIN KUIN MINULLE?!?!?

liikaa kaikkea (eli en vaan osaa)

 Tänä aamuna juostessani kouluun nenä, sormet, varpaat ja hiuksetkin jäässä ja jääkenttiä väistellen aloin pikkuhiljaa haikailla kesää. Onneksi koulusta päästessäni ilma oli lämmennyt jo plussan puolelle. Suomen sää on siitä ihana että minkä se ottaa, sen se myös antaa. Kesäkin kuivaa minkä kastelee...Ja siinä kesätunnelmissa muistin myös blogin olemassaolon.

   Olin sekä viimeisimmässä, että lomaa edeltäneessä laumaillassa yksin johtajana. "Jostain kumman syystä" sain inspiraation  käsitellä tulevaisuudessa blogissa eräitä ongelmatilanteita, joita lasten kanssa kohtaa todennäköisesti jokainen lauman-, kerhon- , ynnä muun johtaja. Hyvinhän siellä meni, mutta se psykologian ja energian määrä mitä tarvitsee tunnin mittaiseen laumaan, on omiaan viemään mehut ainakin musta.
  Saman tekevät myös muutamat ihmissuhteet, tänä iltana olisi yhdet tuparit luvassa, mutta jostain kumman syystä tekisi mieli jäädä kotiin ja sulkea itsensä pahvilaatikkoon. Ääneen sanomattomat ajatukset, kyräily, pitkät tukalat hiljaisuudet... Sosiaalinen kanssakäyminen vaan on joskus liian haasteellista, enkä mä vaan osaa. Halua?
    Kouluhommat kasaantuvat minkä kerkeävät, mutta yhden sentään sain suoritettua. Tehtävänä oli järjestää kotiaterian toteutus, pääruoka, lisäkkeet, jälkiruoat ym. Kämppistä ei haitannut lainkaan. Lisäksi tänään sain hyvää palautetta tekemistäni karjalanpiirakoista, opettajanikin kävi kysymässä, enkö varmasti ole tehnyt niitä joskus aikaisemminkin :D Sisäinen pieni hikipinkoni hyppii ja laulaa voitonlauluaan.

Vihdoin ja viimein sain myös tehtyä yliopistohaun ja aloitettua lukemisenkin. Vaikka nykytilanteessa en ehkä haluaisikaan muuttaa toiseen kaupunkiin opiskelemaan. (Juurruinko asuuntooni näin nopeasti?)

Luku-urakkani eräänä iltapäivänä kirjastossa häiriintyi pahemman kerran kun jouduin kuuntelemaan VARTIN putkeen erään viisivuotiaan esitystä Frontside Olliesta. Lyriikoitakin oli opittu jo ihan sen täydellisen Frontside Ollien verran...Vielä muutama tällainen niin en joudu ihan 100% syyttämään itseäni siitä ettei vaan ole tullut luettua!

Huomennapas sentään lähdemme johtajapäiville, muistaakseni ensimmäistä kertaa kumpikin. Ohjelma vaikutti lupaavalta, mm. erityislapset partiossa ovat päässeet käsiteltäväksi aiheeksi. Lauantai-illan lopuksi kenties jotain tyttöjeniltailua? Tehokkaasti juoruiluun käytetty bussimatka ainakin:)

Lukion loppukiri

Lukulomasta puolet ohi, niin missä välissä? Ei tämä abiturientti ainakaan jaksa pysyä mukana kun aika kiitää ohi hurjaa vauhtia...

Lukulomaa edelsi pari ihanan sekavaa kouluviikkoa. Niiden viikkojen aikana ehti olla jo tekstitaidon yo ja kielten yo-kuuntelut. Piti sitten herätä miettimään niitä kirjoituseväitäkin. Tällä kertaa mukaan lähti hedelmäsalaattia ja pähkinää sekä myslipatukoita. Kokeet sujuivat varsin kohtalaisesti (alustavat pisteet on vaan alustavia eikö?), mutta nuoremmat oppilaat voisivat opetella olemaan hiljaa siellä käytävillä. Sekalaisten päivien aikana maalailtiin myös kylttejä penkkarirekkoihin ja kujeiltiin kouluun jäävien kanssa. Ja koulunkäynti loppuikin sitten penkkareihin. Ajelu oli kokemus sinänsä, ilta vierähti omassa pienessä kaveriporukassa, laumailtaa unohtamatta. Ja kun muut abit juhlivat merellä, tämä partiolainen oli mukana lippukuntaretkellä.

Kaiken tämän kirjoitussählingin keskellä on pitänyt tuumia kesätyöhakuja, jotka loppuvatkin kohta. Penkkareita edeltävänä päivänä oli käynti rekrytorilla ja sen jälkeen armoton hakemusten kirjoittelu ja lähettely. Jos sitä jotain töitä sais?

Lukuloma on ollut opettelua, ensimmäinen viikko meni ihan hukkaan kun mieli tekee tehdä ihan kaikkea muuta. Varsinkin unelmoinnit jatko-opintoihin hakemisesta keskeyttävät luku-urakan vähän väliä. Nyt olen kuitenkin pari päivää ahkeroinut ja kiire tulee. Koko lukion oppimäärä pitäisi päähän päntätä parissa viikossa. Onneksi on kuukauden päästä kaikki ohi ja pääsee hengähtämään kunnolla, ja ehkä jopa rentoutumaankin.

ps. Muistakaa nauttia talvikeleistä kun niitä vielä kestää!

näin meillä, mites teillä?

 Ensimmäistä kertaa mulla/meillä oli vapaa viikonloppu, ei siis partiota, ei tupareita, ei muuttokiireitä, ei kouluvelvollisuuksia. Ainoastaan yksi kaveri eksyi istumaan iltaa. Tuntui suorastaan lomailulta moinen, ja jotenkin innostuin yhtäkkiä leipomaan sämpylöitä (sekä vegaanisia muffinsseja, ilman puoliakaan tarvittavista aineksista. Ei niistä sen enempää), sekä lauantaina kokkailin tulista kikherne-linssi-porkkanapataa. Illalla kehitimme sämpylöistä vielä järjettömän hyvän oliivitomaattijuustotäytteisen lämpimän version. Opiskelijabudjettikulinarismin yksi kulmakivi on jääkaapin ja alennusmyyntien tehokas tonkiminen :P

 Päädyimme myös Vapriikkiin katsomaan Muumiot- matka kuoleman valtakuntaan - näyttelyä, opiskelijakortin ja s-etukortin yhdistelmällä pääsylippu oli huikeat 2e per henkilö. Perjantaisin Vapriikki on muuten ilmainen, tosin lukuunottamatta sitä muumionäyttelyä.

Ja sen kerran kun päätin tutustuttaa Kämppiksen Pandemic 2:een, saimme pelattua sen läpi alle tunnissa...Kulutin lukiossa monta tuntia atk-liuokan perällä kiroten Madagaskarin syvälle sinne jonnekin, eli humanity overcome ei ole mikään itsestäänselvyys. Hyvä peli silti!

P.S. Lautasia ei kannata heitellä lattialle, ne voi vaikka hajota. Ja uusia kivoja ei meinaa löytyä vaikka kiertää puolet kaupungin kirppareista. Enolenirsovaanvalikoiva.

Grattis Kämppis!

Kämppikselläni oli synttärit, ja niitähän piti juhlistaa hieman! KeLan konttorissa jonottaessani tapoin aikaa ja kyselin yhteisiltä partiokavereilta hieman suunnitelmista, ja kohta olikin kasassa pieni lössi vierailijoita. Samoin Tuulia ja minä löimme valuutat yhteen ja kävin hommaamassa paljon puhutun ja hehkutetun KIMBLEN lahjaksi. Sen kuljettaminen kämpän läpi omaan huoneeseen ja piilottaminen olivat oma haasteensa, lisäksi salaoperaatio "kimblenhakumatkan" aikana olin pariin otteeseen varma että bussipysäkillä oli aivan Kämppiksen näköinen henkilö. Mikä vainoharhaisuus..?

"joooo kävin vanhempien luona. Kengät tässä vaan on!"

Lisäksi The Kommunistit järjestivät megahienon kortin ja kakun, jota saimmekin syödä pois vielä parina päivänä... :D

huomatkaa täydellinen kuvanlaatu

Luonnollisestikaan mitään ei kerrottu itse päivänsankarille etukäteen. Vasta tuntia ennen vieraiden tuloa aloin siivota asuntoa ja tiskata astioita sun muuta, mikä sai epäilykset heräämään...

"Hei vaihdappas päivävaatteet, meillä on ehkä jotain ohjelmaa tässä kohta!!"
"...onks meille ehkä tulossa joku?"
" ^^ " 
 Koska meiltä ei ole koskaan kiire lähteä pois, oli osa vieraista vähän pitempäänkin paikalla. Tyhjensimme jääkaapista pestopastasalaatin jämiä ja puhuimme äärimmäisen filosofisia iltamyöhään saakka. Ja taidettiin siinä vähän lippukunnan asioistakin ohimennen puhua. Tosin se raukka joka meni mainitsemaan ääneen koulun tai muut vapaapäivään kuulumattomat velvollisuudet, sai nopeasti tyynystä päähänsä.

"Hei mitä te tekisitte jos yhden päivän ajan saisitte olla vastakkaista sukupuolta??"

Hyvää pohjustusta pari päivää myöhemmin seuranneisiin tupareihin tällainen. Ei tää silti mikään biletalo ole, koulut ja "normaali" arki alkoivat, ja jo parin viikon sisään täällä on terapoitu kaveria jos toistakin. Myös omat ajatukset ovat päässä paljon paremmassa järjestyksessä, kun pitkästä aikaa lähellä on joku jolle voin puhua mistä vain. Tai sitten vain olla puhumatta. Täällä rauhalliset arki-illat leffojen parissa, sekä varhaiset aamun hetket ennen kouluun lähtöä ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Onneksi en päätynyt yksiöön, Kämppis on itse parhaus ja kodista on saatu melkoisen hieno, varsinkin kun ottaa pienen budjetin ynnä muut huomioon.

" Näytit vähän siltä että jäädyit. Mitä sun pään sisällä tapahtuu?"
"Jäin vaan miettiin juttuja..."
"Mitä juttuja?"
"Ei mitään ihmeellisiä. Juttuja vaan"

 Viimeksi vanhempia nähdessäni huomasin puhuvani heille uudesta asunnosta kotinani, lapsuudenkoti oli saanut kutsumanimekseen "teidän luona". Alle kaksi viikkoa meni tuohon.

Kaikesta täydellisyydestä huolimatta, hello old friend A. Sinua en olisi jäänyt kaipaamaan.

Lupa panikoida?

Tuntuu siltä, että kaikki kaatuu niskaan. Äidinkielen tekstitaidon kirjoituksiin on vain neljä viikkoa jäljellä. Miten tässä näin kävi? No, onneksi lukuloma alkaa vasta sen jälkeen, eli hätä ei ole ihan niin suuri kuin mitä ensin luulee. Silti, pitää niihin kirjoituksiin lukea. Eikä iso paha YTL kummittelemassa tuolla taustalla auta asiaa yhtään. Lisäksi, kesätöiden hakuaika alkaa ihan pian, jo ennen kirjoituksia. Ja yliopistojen pääsykokeet on pian kirjoitusten jälkeen. Huh huh.

Onneksi apua ja tukea löytää läheltä. Kummasti sitä löytää aikaa rentoutua ihan ihmeellisiin aikoihin. Ei Minnan uusi kämppä ainakaan anna aihetta juhlaan, eihän? :) Se on kiva, että kaverin luota löytyy hiukan teetä ja sympatiaa kiireiselle abille.

Muuttopuuhissa :)

Nyt kävi niin että mä muutin! 

 Meilläpäin kämppis löytyi vartissa, asunto kuukaudessa ja muuttokin saatiin ensimmäisenä päivänä siihen vaiheeseen että ensimmäiset kyläilijät pääsivät käymään. Hommaan kuului myös pientä salamyhkäilyä sen verran että yhteisestä kaveriporukasta suurin osa saatiin yllätettyä täysin, kun muutosta kerrottiin :D 

Mulla ei hirveän paljon ollut ennakko-oletuksia opiskelijakämpässä asumisesta, mutta nykyinen järjestely on osoittautunut ihan parhaaksi mahdolliseksi. Kämppiksen ollessa kaverini jo entuudestaan, ollaan voitu mukavasti kokkailla lasagnea, katsella leffoja, ajella Ikeaan verhojen metsästykseen sun muuta. Eikä vanhempienkaan kanssa tule tapeltua oikeastaan ollenkaan, ehkäpä koska ne eivät joudu valittamaan likapyykeistäni ja muista jatkuvasti.

Tuuliakin pääsi juuri ennen uuttavuotta yökyläilemään, onneksi, sillä en halunnut olla uudessa asunnossa yötä yksinäni heti alkuun. (Kämppis oli matkoilla) Aluksi meillä oli suunnitelmana miettiä valmiiksi ohjelmaa sudenpentuja varten, mutta sitten tapahtuikin Rillit Huurussa ja Facebook. Loppujen lopuksi meillä oli hirmuinen juorukerho päällä, ja selvisipäs mullekin, että olen päässyt eräissä piireissä puheenaiheeksi kerran jos toisenkin. Ja taidan päästä jatkossakin ;)

Kaiken lisäksi myös uuttavuotta vietettiin täällä. Porukka oli pieni, mutta meno sitäkin mielenkiintoisempi  ja aamulla olokin sen mukainen.

 "Ensin laitetaan kahvia ja sitten saman verran tätä näin..."

 "Hei jos pelattaiskin tätä silmät kiinni?" 
 "Olutta? Sehän on ihan karseeta. Jaa ilmaista? No ehkä mää yhden..."
       

Kaiken lisäksi olen onnistunut sotkeutumaan muutamiin ihmissuhdesolmuihin, vaikka koko ikäni olen pyrkinyt pitämään asiat yksinkertaisina. Jos Rillit huurussa on tuttu sarja, tietää mitä tarkoitan kun myönnän että sosiaalisilta taidoiltani olen aika lailla Sheldon Cooperin luokkaa. Näitä "sattumuksia" voinee kompensoida muissa tilanteissa?  Mulla ne ovat kuunteleminen ja suklaan syöttäminen, sen sai tänäkin iltana huomata eräs pieni väsynyt otus pikavisiitillään tänne.

Näiden myötä,

    Hyvää alkanutta vuotta jokaiselle!