Vaikka tehtäviä on vähemmän, on partion parissa kyllä hommia riittänyt, sillä jo kohta pari vuotta vastuullani ollut pesti on yksi lippukunnan työläimpiä. Mutta vaikka tehtävää on paljon, ja välillä tekee mieli heittää kädet ilmaan epätoivoisena, olen nauttinut jokaisesta hetkestä sillä olen kasvanut pestin parissa hurjasti. Jos pari vuotta sitten vielä haparoin ja mokailin pahasti, niin alkavat hommat nyt jo sujua rutiinilla. Melkein ainakin. Ja tietenkin vielä on hetkiä kun huomaan siirtäväni joitain hommia vain eteenpäin...
Arkielämän puolella sujuu jo vähän aktiivisemmin kuin vuosi sitten. Yliopistopaikkaa ei vieläkään herunut, vaikka pienestä se oli kiinni. Vähän kyllä harmittaa, mutta nyt osaan taas valmistautua paremmin ensi kevään hakuun, kun tiedän mitä on vastassa. En tiedä voiko puhua toisesta völivuodesta, koska sillä välin kuin odottelen kevään hakua, opiskelen tämän syksyn samassa väliaikaisessa opinahjossa kuin Minna toissa keväänä ja myöskin äitini ja isomummini aikoinaan. Ensimmäiset kolme viikkoa ovat hujahtaneet ohi vauhdilla ja tiedän olevani hyvin tyytyväinen valintaani. Opinnoista on varmasti hyötyä myöhemmin elämässä. Ja on ollut tosi hauska vertailla Minnan kanssa kokemuksia.
Minna: "No, miltä vaikutti koulu? Ja miten meni Eka päivä?? :)
Tuulia: "Toistaseks ihan jees. Mitä nyt tullut tosi paljon kaikkea yleistä hopinää mitä ei jaksa kuunnella..."
Minna: "Mitkä valinnaiskurssit sul muuten on?"
Kotityöt, jotka ovat aina ollet minulle kuin myrkkyä, ovat parin viime päivän aikana kiinnostaneetkin - liekö koulun ansiota. Kesän matkustelujen jälkeen oli tavaroita vielä sikin sokin sekaisin, mutta nyt taas näkyy lattiakin. Tosin taas kerran tuli todettua että kun opiskelemaan lähden, täytyy tavaramäärää karsia ihan reilulla kädellä. Viime vuoden aikana pilalle mennyt päivärytminikin on vähitellen palautumassa "normaaliin" arkirytmiin. En enää valvo pitkälle yöhön. Töitä kyllä vielä riittää, mutta motivaatiota ainakin löytyy. Ja kun tämä koulu joulukuussa loppuukin niin tammikuussa alkaa hurja valmistautuminen pääsykokeisiin.
Muuten yleisesti on kiva huomata helteisen kesän kääntyneen viileämpään syksyyn. Itseäni kylmyys ei ole ikinä haitannut ja odottelen kovasti lunta ja pakkasta sekä - uskokaa tai älkää - joulua. Ainoa mikä saisi jäädä tulematta on se loppusyksyn harmaus. Mutta eipä sitä vielä kannata surra. Ensin odotellaan kaunista ruska-aikaa.
