Olin sekä viimeisimmässä, että lomaa edeltäneessä laumaillassa yksin johtajana. "Jostain kumman syystä" sain inspiraation käsitellä tulevaisuudessa blogissa eräitä ongelmatilanteita, joita lasten kanssa kohtaa todennäköisesti jokainen lauman-, kerhon- , ynnä muun johtaja. Hyvinhän siellä meni, mutta se psykologian ja energian määrä mitä tarvitsee tunnin mittaiseen laumaan, on omiaan viemään mehut ainakin musta.
Saman tekevät myös muutamat ihmissuhteet, tänä iltana olisi yhdet tuparit luvassa, mutta jostain kumman syystä tekisi mieli jäädä kotiin ja sulkea itsensä pahvilaatikkoon. Ääneen sanomattomat ajatukset, kyräily, pitkät tukalat hiljaisuudet... Sosiaalinen kanssakäyminen vaan on joskus liian haasteellista, enkä mä vaan osaa.
Kouluhommat kasaantuvat minkä kerkeävät, mutta yhden sentään sain suoritettua. Tehtävänä oli järjestää kotiaterian toteutus, pääruoka, lisäkkeet, jälkiruoat ym. Kämppistä ei haitannut lainkaan. Lisäksi tänään sain hyvää palautetta tekemistäni karjalanpiirakoista, opettajanikin kävi kysymässä, enkö varmasti ole tehnyt niitä joskus aikaisemminkin :D Sisäinen pieni hikipinkoni hyppii ja laulaa voitonlauluaan.
Vihdoin ja viimein sain myös tehtyä yliopistohaun ja aloitettua lukemisenkin. Vaikka nykytilanteessa en ehkä haluaisikaan muuttaa toiseen kaupunkiin opiskelemaan. (Juurruinko asuuntooni näin nopeasti?)
Luku-urakkani eräänä iltapäivänä kirjastossa häiriintyi pahemman kerran kun jouduin kuuntelemaan VARTIN putkeen erään viisivuotiaan esitystä Frontside Olliesta. Lyriikoitakin oli opittu jo ihan sen täydellisen Frontside Ollien verran...Vielä muutama tällainen niin en joudu ihan 100% syyttämään itseäni siitä ettei vaan ole tullut luettua!
Huomennapas sentään lähdemme johtajapäiville, muistaakseni ensimmäistä kertaa kumpikin. Ohjelma vaikutti lupaavalta, mm. erityislapset partiossa ovat päässeet käsiteltäväksi aiheeksi. Lauantai-illan lopuksi kenties jotain tyttöjeniltailua? Tehokkaasti juoruiluun käytetty bussimatka ainakin:)
