Valoa pimeyteen

Pimeä ja kylmä syysilta (no talvihan nyt on jo käytännössä) kaipaa aina jotain piristystä. Siksi on keksitty valot. Kynttilät, valosarjat ja takkatuli auttavat luomaan lämpimän ja kodikkaan tunnelman. Myös kaupungit piristävät asukkaitaan valoilla. Tässä hieman materiaalia.

Tampereen keskustori sai kuusen tässä jonkin aikaa sitten.

Tampereen 47. valoviikot

Valoviikoilta löytyy rakastettuja satu- ja eläinhahmoja

Aamun hiekkamyräkät muuttuivat iltapäivällä lumimyrskyksi, kun lumisade kulki etelästä myös tänne meille. Pitihän se arvata, että uutisissa kerrotaan kaikki siitä kuinka talvi "yllätti" taas kerran. Näin kylmällä ja ikävällä kelillä on partiolaisenkin kiva käpertyä lämpimän huovan alle höyryävän juoman kanssa ja tunnelmoida kynttilän valossa. Kaikkein parhaita ovat ne itse valetut kynttilät!

aukkoja sivistyksessä

En nyt rupea määrittelemään sivistystä sen kummemmin, mutta tein pientä listaa asioista, joiden kohdalla olen huomannut, että saa vinoja katseita osakseen jos tietämys niistä on samaa luokkaa kuin pahvilaatikossa asuvalla. Tai mulla. Jotkut asiat selkeästi vain pitäisi olla hallussa.

1. En ole toistaiseksi nähnyt ainuttakaan 007- leffaa. Muunmuassa.
 Pari minuuttia näin casino royalesta, mutta siinäpä se. Myös muita olennaisia nämä-leffat-on-nähtävä-ennen-kuin-kuolee- leffoja, kuten aamiainen Tiffanylla ynnä muita on näkemättä. Lista on niin pitkä että eipä puhuta siitä sen enempää...

2. Myös musiikkitietämyksessäni on pahoja puutteita
Tätä blogitekstiä kirjoittaessani kaverini kertoi popedan tulevan piakkoin keikalle tähän lähistölle ja näytin kysymysmerkiltä kunnes sain linkkejä kyseisen yhtyeen biiseihin :D Samoja tunteita ovat herättäneet myös mm. CCR, Pink Floyd ja Depeche Mode... osan kohdalla palasia on loksahdellut paikoilleen kun on kuullut jonkun kappaleen ja huomannut tietävänsä sen entuudestaan mutta joo. Ei ole hyvä tämä.

3. Puhumattakaan videopeleistä.
En ole koskaan pelannut edes super mariota. Ja jotenkin kaikki muut tuntuvat pelaavan koko ajan jotain, ja sitten mä olen ihan pihalla siitä mistä puhutaan.

4. En oikeastaan lue sanomalehtiä.
  Jos lukiosta jotain opin, niin sen että sanomalehtien lukeminen on melkein yhtä tärkeää kuin hampaiden harjaaminen, molempia pitäisi harrastaa päivittäin. Niiden lukemista promosi kolme vuotta putkeen historian-/yhteiskuntaopin opettajani, mutta vaikka kovasti meinasinkin, ei Aamulehdestä tullut jokapäiväistä rituaalia. (syytä olisi ollut, kun en niillä tunneillakaan mitään tehnyt) HBL:llää kävin kirjastossa lukemassa pari kertaa, ja se oli oikeastaan kivaakin, mutta jotenkin sekin vähän jäi. Sarjiksetkin luen vain sunnuntaisin...

 5. Enkä lue hirveästi muutakaan.
Pari kirjaa vuodessa on riittänyt, tai niin luulin. Pienempänä kävin melkein viikottain kirjastossa ja luin aina kun kerkesin mutta jäipähän sekin. MIKSI EN TEE ASIOITA JOISTA PIDÄN?!?!Ja kun lukee vähän, on hirveän korkeat kriteerit sille mitä alkaa lukea ja kohta onkin noidankehässä jossa ei luekaan enää mitään kun ei löydä mistään sopivaa tajunnanräjäyttävää teosta. Damn.

6. juuri nytkin rajoitan termin sivistys länsimaisen massakulttuurin tuntemukseen
 Jos huomaat tekeväsi samoin niin sanakirja avartaa näkökulmaa kummasti...


7. derivointi poistui aivoistani
about samalla sekunnilla kun pakolliset matikankurssit loppuivat. Silti yhä kehotan välillä ihmisiä derivoimaan itsensä toiseen ulottuvuuteen, tai muuten vaan väärinkäytän koko termiä. Muutenkin siirryn laskimen/kynän ja paperin pariin heti jos sormet loppuvat kesken. Koulussa saatu yleisssivistys? "Muutamat pikkujutut" voisivat vaatia kertaamista että palaisivat muistiin, myönnetään :D

Nuo ainakin kehtasin tunnustaa :D Tuleeko muita hyviä mieleen kenellekään? Seuraavaksi pitäisi kai tehdä postaus siitä mitä sentäs tiedän/osaan!! Koska kyllä niitäkin riittää listaksi asti...kai?   o_O

Toiveajattelua

Maailman ehkä tunnetuimmat partiolaiset ovat Aku Ankasta tutut sudenpentukenraalit Tupu, Hupu ja Lupu. Heidän sudenpennnun käsikirjastaan löytyy kaikki tieto mitä ikinä voi tarvita inkoista leivontaohjeisiin. Ja sudenpentuystäviä löytyy ympäri maailman valmiina auttamaan.Viimeisintä partiolaisiin liittyvää seikkailua voi lukea tämänpäiväisestä Akkarista. Tällä kertaa puheenaiheena kuitenkin on peukaloisten partiovene.

http://www.akuankka.fi/artikkeli/akupedia/muut/sudenpentujen_kasikirja

Olen oikeastaan kadehtinut Ankkalinnan sudenpentuja. Minäkin haluaisin kaikkitietävän sudenpentujen käsikirjan. Toisaalta haluaisin myös tietää, mikä ihme on sudenpentukenraali? Meillä sudenpennut ovat kaikki tasa-arvoisia keskenään. Johtajatehtäviin edetään myöhemmin. Peukaloiset on myös meille ihmeellinen käsite. Vaikka ennen ontiin kolkkapoikia ja tonttutyttöjä, niin nykyään ollaan sudenpentuja, sukupuolesta riippumatta. Hämmentävää, eikö? Yksi asia ainakin on varmaa. Suoritusmerkkejä tulee kuin sieniä sateella. Siltä ainakin tuntuu, nyt kun niitä merkkejä tilaillaan valmiiksi loppuvuoden juhlissa jaettavaksi.

Merkkien ohella oma elämäni kulkee normaalia rataansa. Kauhukseni huomasin, että abivuodesta on enää vain puolet jäljellä, ja ilmoittautuminen ensi kevään kirjoituksiin tapahtuu nyt. Ja niitä syksyn arvosanoja odotellaan myös, hieman hermostuneina. Joskus kuitenkin yllätän itseni toivomasta, että tänä kaikki olisi onnellisesti ohi.

Toinen mitä toivoisin kovasti on, että tulisi oikein kunnolla lunta. Tänään tuli vaakatasossa kylmää räntää. Miltä kuulostaisi metri lunta ja jonkin verran pakkasta?

Olipa taas kerran halloween

Siis enhän minä mittää halloweenia, kaupallista roskaa koko homma. Pelkästään huvittaa nähdä kauppojen pursuavan kurpitsa- ja luurankokrääsää, kuin alkulämmittelynä joulusesongille. Ehkä silti satuin tänä vuonna leipomaan pikkuriikkisen "kurpitsa"kakun..

Ja viime vuonna innostuimme äitini kanssa kaivertamaan kurpitsoista lyhtyjä, samoin kaverini esitti hiljattain kutsun illanistujaisiin ja saattoi sanoa samassa lauseessa sanan halloween. Juu aivopesu on toiminut, myönnetään. 

Toisaalta, nyt vanhemmiten olen miettinyt että lapsena olisi ollut kivempaa kiertää naapuritaloissa kysymässä "karkki vai kepponen?" ties miksi kummajaiseksi pukeutuneena, sen pääsiäistrulleilun sijaan.Olisi ollut enemmän vaihtoehtoja, miksi pukeutua. Enemmän jännitystä ilmassa kun päivä olisi pimennyt nopeasti ja kaikki kummitukset sun muut olisivat olleet liikkeellä, pääsiäispuput kalpenee kyllä sellaisen rinnalla!

Tietysti molempi parempi, enemmän karkkia ainakin. Molemmista juhlista on tullut kaupallisia kulutusjuhlia aika monelle eikä enää ole väliä sillä mitä juhlitaan ja miksi. Aina voi silti miettiä juhlan alkuperäistä tarkoitusta ja sitten päättää osallistuuko rahallisesti mukaan menoihin. Ja samalla muistaa että monessa suomalaisperheessä lapset jäävät ilman joululahjoja, kun tulot juuri ja juuri riittävät perustarpeisiin. Omasta mielestäni juhlia voi aina jos tilaisuuksia tulee, tai ainakin vähän poiketa rutiineista. Tunnelma ei ole sidottu budjettiin!! Vuosi on pitkä ja tavanomaisia arkipäiviä riittää kyllä, ei niitä tarvitse säästellä :)

Jouluisissa tunnelmissa

Marraskuu on alkanut aika sateisena. Tylsää. Mutta marraskuu tarkoittaa monesti sitä, että voimme ryhtyä unelmoimaan joulusta. No, jouluiset mainoksethan ovat pyörineet jo jonkin aikaa mutta se onkin sitten ihan eri asia. Meidän keittiömme täyttyi tänään ihanasta tuoksusta, kun paistoin erän joulutorttuja. Lisäksi laitan tähän myös erän Minnan viikko sitten ottamia, talvisia kuvia tunnelmaa luomaan. Toivottavasti joulu on oiekasti valkoinen.

 ps. Muistattehan, että juuri nyt tontut ovat liikkeellä kaikkein vilkkaimmin. ;)