hämärähommissa, käytä heijastinta...

Tänään heräsimme aurinkoiseen ja LUMISEEN aamuun, lisäksi (partio)joulukalentereita myydään ja hyvin hyvin pian mä saan omani!!!! :) Olen sen verran jouluihminen että kalentereita on aina ollut useampi joka vuosi. Lähes kaikki mahdolliset merkit on tullut testattua, mutta partiolaisten adventtikalenteri on ja pysyy vakiohankintana.

Lisäksi olen yhtäkkiä päässyt keikkaluontoisiin töihin (mistä myös maksetaan!), ollut kaupunkifestivaalilla vapaaehtoistöissä, sekä huomannut että partioonkin voi kuluttaa paljon aikaa. (eikö sekin lasketa vapaaehtoistyöksi?) Vielä hetki sitten mulla oli sellainen tunne että aikaa olisi vaikka muille jakaa, eikä tekemistä ollenkaan....kuinkas sitten kävikään? Niinistö varmaan on tyytyväinen kun yksi nuori lisää poistuu kotisohvalta ja liittyy veronmaksajiin. Lisäksi on kunnallisvaalit ja kaiken maailman tapahtumia tulossa. Hirvee härdelli? Elämä on.

Partion tiimoilta olimme äärimmäisen toimeliaita Tuulian kanssa, sillä kun molemmilla oli vapaapäivä, lähdimme kauas peräkylille talsimaan kymmenisen kilometriä kirpeässä syysilmassa. Tällähän saimme tehtyä taustatutkimusta tulevaa retkeä varten. Matkan varrelta bongasimme toisen lippukunnan jättämän heijastinreitin, busted! :D

maratoonarit yön pimeydessä

Lukiosta löytynyt kolmen koplani on ottanut tavakseen melkoisen infernaaliset maratonit. Urheilusta ei ole kyse kuitenkaan, vaan leffoista ja tv-sarjoista. Näiden maratonien pääidea on selkeä, paljon kaikkea epäterveellistä, paljon katsottavaa, koko yönä ei nukuta. (paljoa)

Viimeöisen maratonin saldoa:

 Soittolistaa...

 Hiukan tuotesijoittelua, myönnetään, mutta jossain vaiheessa alkoi lisäkofeiini kuulostaa hyvältä.

 Ja sen jälkeen tuntui vielä paremmalta idealta värjätä kaverin hiukset siinä yhdeltä aamulla...

jonka jälkeen sovittelimmekin jo toistemme housuja...huomasimme olevamme vielä aivan samaa kokoa, joten tiedänpäs nyt kenen vaatekaapille suuntaan jos oikein paha vaatekriisi iskee :D                                            

 Sitten otimmekin jo kovin epämääräisiä ja hämäriä   taiteellisia kuvia, jotka on parempi kuitenkin jättää vain kolmen koplan tietoisuuteen...

Lopuksi luovutin ja menin seitsemältä aamulla ottamaan puolen tunnin aamu-unet, jonka jälkeen pistimme pussin ranskalaisia uuniin ja niitä aamiaiseksi syödessä ehdittiin katsoa vielä pari  Rillit Huurussa-jaksoa. Siis mikä infernaalisuus? Vähintäänkin verisuonten tukkeutuminen on lähellä jos liian usein pitää maratonin.

 Kavereiden suunnattua koteihinsa meinasin mennä nukkumaan, jäinkin koneelle, taisin tulla tulin värvätyksi äidilleni kantoaasiksi Hulluille Päiville, jonka jälkeen olisi vielä kololla joulumyyjäisiin liittyvää miitinkiä. Eikun lisää Beroccaa vaan?? Onneksi lähetin työhaastatteluja jo eilen, tänään ei olisi tullut kyllä mitään mistään...

Poliisisedän juttusilla...

Onneksi ihan positiivisella asialla olin, en siis ryöstänyt pankkia tai muuta vastaavaa. Siis ei mulla mitään ennakkoluuloja ole mutta hämmennyin melkein itsekin kun sain ajamani asian eteenpäin, se ei kuitenkaan ole mikään passin uusiminen tai mikään iso tv:stä tuttu, ylennyksen tuova action-pläjäyskään. Aikaakin kului vain about vartti...Pääsette toki osalliseksi kyseisestä asiasta vielä tavalla tai toisella, ihan hienoa settiä luvassa :)

 Tämän myötä on kyllä melko mieltä avartava päivä takana. Sen lisäksi että sain jotain tämänkaltaista aikaan, vaikka jouduin hieman improvisoimaan, muuttamaan suunnitelmia lennossa ja ylittämään mukavuusalueeni, sain positiivisen kokemuksen virkavallasta ynnä muista (lue: mitä 112:n kautta toimitetaan). Kuinka monella sellainen on, kuinka monelle sellainen olisi tarpeen?

 Olen tasan kerran joutunut soittamaan hätänumeroon juuri ja juuri yläasteikäisenä (arveltiin kavereiden kanssa että eräs lähiömme keskustaan simahtanut henkilö voisi olla myrkytystilassa) ja hetki kesti neiti hätänumerolla tajuta etten soita pilapuhelua, vaan oikeasti haluan ambulanssin paikalle tsekkaamaan tilanteen. Näin siis meilläpäin...

Ja ihmiset hoi! Otamme parannusehdotuksia vastaan, mitä lisää, mitä jätetään väliin. Ja kysymyksiä saa nyt esittää maan ja taivaan väliltä, parhaimpiin vastaillaan Tuulian kanssa yhdessä ja erikseen. Luvassahan on melkoinen kysymys-vastaus-postaus jossa saattaa paljastua vaikka mitä :P

Kurssi kohti partiota

 Lippukuntamme järjestää aikuisille suunnatun, partiotoimintaan perehdyttävän kurssin. Kurssi pidetään parille arki-illalle jaettuna ja ensimmäinen osa oli siis alkuviikosta. Toinen meistä toimi lastenvahtina, toinen taas kurssittajana. Tässä meidän molempien näkökulmat kurssiin.

 Minna:

 En aluksi ollut kurssin toteutukseen, suunnitteluun, tai mihinkään muuhunkaan siihen liittyvään osallinen, kunnes minut yhtäkkiä viime sunnuntain kirkon jälkeen rekrytoitiin sinne lastenvahdiksi. 

Näin ollen palloilin pian kolomme läheisessä kaupassa kahden muun johtajan kanssa ostamassa ruokaa kurssilaisille, hetkeä myöhemmin istuin leikkihuoneessa johtajien ja pikkulasten sekamelskassa. Kukaan johtajista ei ollut mikään Jo Frost, mutta katastrofeilta vältyttiin. Lapsia vahdittiin vain muutama tunti, mutta varsinkin parivuotiaissa riitti virtaa sekä ääntä ja kuolaa vaikka muille jakaa...illalla taisi yksi jos toinenkin johtaja painua pehkuihin hyvissä ajoin :) Ainakin opin arvostamaan lastentarhanopettajia ym. useamman pienen lapsen kanssa päivittäin toimivia entistä enemmän...

Olin kaupoilla ja kololla hieman yli neljästä lähes iltayhdeksään asti, mihin ihmeeseen se aika taas humahti? Tiedä häntä, mutta ensi viikolla sama uudestaan.

Tuulia:

Kurssin järjestäminen on aikamoinen homma. Mitä pitäisi oikein kertoa? Mikä on oleellista?  Miten pitää aikuiset kiinnostuneina? Mitä jos tulee liian vaikeita kysymyksiä? No, onneksi en ollut ainoa kurssittaja tällä kurssilla, ja materiaalitkin saimme melkein valmiissa paketissa. Ei se silti tarkoita, että kaikki olisi helppoa. Ennen kurssin ensimmäisen osan alkua, juoksin ympäriinsä. Missä on dataprojektori ja missä fläppitaulu? Entä tussit ja kartongit? Oho, ensimmäiset kurssilaiset ovat jo paikalla, ja kololla on vielä edellinen ryhmä. Onneksi kaikki kuitenkin sujui, ja lopulta istuimme kaikki kololla: muutama kurssittaja ja toistakymmentä kurssilaista. 

Pienen esittelykierroksen jälkeen pääsimme asiaan. Partion alkuperä, päämäärät ja arvot sekä tarkoitus tulivat illan aikana tutuiksi. Kurssin aihealueet tosin löytyvät kaikki netistä, mutta uskon, että kaikki oppivat jotain uutta. Toisessa osassa paneudumme asiaan hieman tarkemmin, ja toivottavasti saamme kurssilaisista lippukuntaamme muutaman uuden jäsenen. :)

Tee se itse: narupallopeli

Tarvikkeet

 Suoritamme sudenpentujemme kanssa leikki-jälkeä (eli suoritusmerkkiä). Jälkeen kuuluu mm. oman pelin tekeminen, josta siis saimme idean tämän perinteisen taitopelin askarteluun. Kymmenen energistä pentua, vettä ämpäreissä, leikkaaliimaakoristele ja alle tunti aikaa samassa lauseessa voivat olla melkoinen hasardi, mutta ei tässä yhteydessä. Ohjeet ovat yksinkertaiset ja soveltuvat myös perheen pienimpien kanssa askarteluun.

Tarvikkeet:

Koristele!

- puuhelmi
- huovutusvillaa
- tyhjä, pesty jogurttipurkki
- pätkä villalankaa
- mäntysuopaa
- kylmää ja kuumaa vettä


1. Koristele jogurttipurkki haluamallasi tavalla. Me käytimme paperinpaloja ja liimaa.

2. Sido puuhelmi villalangan toiseen päähän.

Käytä sopivasti huovutusvillaa

Huovuta!

3. Ota sopivasti huovutusvillaa, ja kääri se puuhelmen ympärille. Huovuta mäntysuovan avulla vuorotellen kylmässä ja kuumassa vedessä. Huuhtele, ja anna kuivua.

Käytä paljon mäntysuopaa!

Varo kuumaa vettä!

4. Tee purkin pohjaan reikä, josta villalangan toinen pää pujotetaan. Reiän voi aikuinen tehdä vaikkapa saksilla. Tee iso solmu, ettei lanka lähde irti.

Valmis peli

5. Peli on nyt valmis! Pelin tavoitteena on saada langan päässä oleva helmi heitettyä kuppiin.

Vinkvink: tällaisen voi askarrella vaikka yo-kirjoituksissa, jos tylsyys iskee. Tyhjentää vaan jogurttipurkin ja pistää pyyhekumin kengännauhan päähän...