Hei! Me ollaan kaksi nuorta jotka ihmettelee maailman menoa ja joille partio ei ole pelkkä harrastus, vaan myös elämäntapa. Blogin ideana ei ole pelkästään kertoa kaikista mahdollisista partiotapahtumista, vaan siitä mitä myös niitten ohella (siinä elämäksi kutsutussa) tapahtuu. Ja miten siihen elämään vaikuttaa harrastus, jossa on ollut yli puolet elämästään, joka vie suuren osan vapaa-ajasta, ja jonka eteen on valmis uhraamaan vaikka mitä.
Viime viikonloppuna juhlittiin Kouvolassa 8000 partiolaisen voimin. Jo perjantai-iltana Kouvolan ja lähialueen koulut alkoivat täyttyä huivikauloista. Lauantaiksi oli järjestetty ohjelmaa eri ikäkausilleK Kouvolan keskustassa, Korjan pioneeripuistossa ja Taideruukilla. Lauantaina oli myös iltajuhla. Sunnuntaina puolestaan oli vuorossa ekumeninen jumalanpalvelus, pääjuhla ja partioparaati. Säät suosivat pääosin. Ainoastaan lauantaina tuli pari sadekuuroa, mutta partiolainenhan ei ole tehty sokerista. Suurjuhlaan kuului myös Partiokylä kaupungin keskustassa kävelykadulla.
Jo ennen Suurjuhlaa, työskentelin asian tiimoilta lippukuntamme yhteyshenkilöiden kanssa ja pääsin näkemään menoa ja meininkiä. Ongelmia oli jos jonkinlaisia. Ensin luvattiin suurjuhlajunia, mutta niitä ei tullut. Luvattiin myös tietoa jos jonkinlaista, jota ei saatu juuri ollenkaan. Monessa asiassa piti olla toimistoon yhteydessä etukäteen. Ja sitten vain paria päivää aikaisemmin saimme sähköpostia, joka liittyi majoituksen yövalvontaan. Vai että näin aikaisin ollaan asian kanssa liikkeellä. Eipä ihme, että suhtauduin epäilevästi kaikkeen alusta alkaen.
Positiivinen yllätys heti alkuun: pääsimme nukkumaan asuntolaan, eli kaikkien ei tarvinnut nukkua lattialla. Meidän lippukunnalla oli myös oma käytävätila, eli yövalvonnan kanssa ei ollut ihan niin nuukaa. Mahtavaa! Saimme pohjalle hyvät yöunet ennen lauantain toimintaa.
Armanin tapaaminen jäähallissa
Lauantai-aamuna lippukunta jakautui eri ohjelmapisteisiin. Meillä oli matkassa mukana tarpeeksi aikuisia ja lasten vanhempia jotta me vaeltajat pääsimme omaan ohjelmaan. Sudenpennut ja seikkailijat saattajineen suuntasivat bussilla pioneeripuistoon, ja me muut kävelimme Partiokylälle, joka ei vielä auennutkaan.
Isompien ohjelma alkoi yhteisellä Arman Alizadin tapaamisella. Arman toimi Suurjuhlan suojelijana ja puhui meille unelmista ja unelmien saavuttamsiesta. Tämän jälkeen ikäkaudet jakaantuivat. Tarpojilla oli ohjelmassa yrityskylää ja muuta vastaava (en oikeastaan tiedä, pojat eivät paljoa kertoneet) ja samoajat pääsivät pelaamaan paintball-sotaa. Meille vaeltajille ohjelma olikin vähän erilaisempaa.
Taideruukki
Vaeltajien ohjelmaan kuului Messengers of Peace -luento, avustaminen yrityskylässä, jotain liittyen päivän hyvään työhön, sekä taiteilu taideruukilla. Ei kyllä paljoa innostanut. Samoajia kävi kateeksi. Jos nyt kerran järjestetään vaeltajaohjelmaa, saa se olla kiinnostavaa, hauskaa ja innostavaakin. Taideruukilla käynti oli ihan okei, pääsin huovuttamaan pehmeän sydämen. <3 Aikaa jäi hyvin myös Partiokylällä vierailuun, jossa törmäsinkin useisiin tuttuihin ja ostin hyvää lättyä.
Sitten suuntasimmekin iltajuhlaan.
Rauhanviestien lähettämien
Iltajuhla oli ok. Parempikin olisi voinut olla. Juhlassa esiintyi jopa kaksi bändiä, joista toinen viihdytti lippukuntien järjestäytyessä areenalle. Hei come on! Jos haluaisin keikalle, ostaisin liput! Meidän sudenpentuja bändit eivät niin kovasti kiinnostaneetkaan. Yksi ohjelmanumero oli rauhanviestien lähettäminen matkaan. Toisin sanoen ilmaan päästettiin paljon ilmapalloja. Vaikka näky olikin huikea, on ilmapallojen ilmaan päästäminen loppujen lopuksi puhdasta roskaamista, eli en ihan pitänyt ajatuksesta. Oli siellä jotain muutakin, mutta ei juuri mitään mieleenpainuvaa. Haasteena toki on vetää monituhatpäiselle joukolle iltaohjelmaa, joka sopii kaikenikäisille. Hauskinta oli laulaa yhdessä suurjuhlalaulua, joka oli sanoitettu Robinin Boom Kah -biisiin.
"Täällä nähään, tääl on tänään Suur Juh Suur Juh La!"
Partiolaisten ekumeeninen jumalanpalvelus
Sunnuntai aamulla pakattiin rinkat ja vietiin ne jäähallille narikkaan. Sitten suuntasimme areenalle ekumeeniseen messuun. Meidän poppoo osasi käyttäytyä ihailtavasti. Jumiksen jälkeen ohjelma jatkui pääjuhlalla, jossa jaettiin palkintoja, katseltiin esityksiä, suljettiin aikakapseli ja laulettiin suurjuhlalaulu taas uudestaan. Juhlan jälkeen alkoi siirtyminen paraatiin. Koko tämän ajan istuimme suorassa auringonpaisteessa.
Paraati oli onnistunut. Ainoastaan matka oli pitkä - melkein kolme kilometriä! Eikä katsojia oikein riittänyt koko matkalle. Mutta olimmepa marssimassa! Ja lippukuntamme pärjäsi hyvin Hämeen piirin marssikilpauílussa. Paraati loppui Kasarminmäelle lounaaseen, josta sitten jatkoimme matkaa busseihin ja hakemaan rinkkojamme. Lähtö viivästyi tunnilla, sen verran logistiikassa oli ongelmia. Niin siinä käy, kun pitää suuria massoja siirtää.
Päällisin puolin viikonloppu oli ihan onnistunut, mutta tottahan se on; aina voisi asiat tehdä pikkuisen paremmin.
