Jouluperinteitä

Enää yksi yö jouluaattoon. On se mielenkiintoista miten aika vaan kulkee eteenpäin - aivan juurihan laskin että sata yötä jouluun.

Näin joulun alla huomaan taas, kuinka jokavuotiset perinteet hallitsevat jouluun valmistautumista. Toisaalta, ne ovat kivoja juttuja joita ilman joulu vaan ei tule. Toisaalta niistä voi ottaa stressiä vielä entistä enemmän. Tässä hieman oman perheeni perinteitä:

Adventtikalenteri
En tule enää toimeen ilman partiokalenteria jouluna. Ikinä minulla ei ole suklaista ollut, enkä sellaisesta myöskään perusta. Adventtikalenteri on hauska ja on kiva mietiskellä mikä kuva luukun takaa mahtaa ilmestyä.

Joulukierros
Joka joulu jo muutaman vuoden ajan olemme pakkautuneet autoon ja lähteneet päiväksi tai pariksi kiertämään sukulaisissa. Joulua parempaa syytä ei olekaan käydä kylässä (vaikka miksi pitäisi mitään sen erikoisempaa syytä ollakaan?) Toisaalta kierros vie aikaa omilta jouluvalmisteluilta, mutta on myös tärkeää läsnäolollaan muistuttaa läheisiään siitä, että myös he ovat ajatuksissamme jouluna.

Pikkujoulut
Usean vuoden ajan olemme kotona myös järjestäneet omat joulukutsut. Ystävät kokontuvat meidän luoksemme yhdellä kertaa (ja säästää meitä entistäkin pidemmältä joulukierrokselta). Samalla nautimme glögiä ja jouluherkkuja vaihdamme kuulumisia.

Joulusauna
Meidän perheessä saunassa käydään aaton aattona. Joulusauna on pitkä perinne ja se viimeinen puhdistautuminen ennen juhlaa. Kaikki suurimmat siivoustyöt ja muut on siihen mennessä tehty, vain jotain joulupöydän herkkuja laitetaan loppuun vielä seuraavana päivänä.

Jouluaaton hälinät
Jouluaatto on aina se kiireisin. Joulupuuro syödään brunssiksi, lisukkeena yleensä kanelia ja sokeria. (Meistä ei oikein kukaan välitä sekametelisopasta.) Telkkarista katsellaan Lumiukko ja Joulurauhan julistus. Joulupöytä laitetaan koreaksi, eikä mitään saa jättää pois. Ennen ruokailua joku (yleensä allekirjoittanut) lukee jouluevankeliumin ja yhdessä lauletaan Enkeli taivaan. Joulupukki käy jossain vaiheessa iltaa, vaikkakin muutamana vuonna on käynyt jo niin ettei Pukki ole ehtinyt kuin jättää säkit ovelle. Ja toki jouluaattoon kuuluvat myös jouluhartaus, miesväen vartiovuorot sankarihaudoilla, sekä hautausmaalla käynti. Joulupäivänä saa sitten vain olla ja herkutella lisää.

Tapaninajelu
Tämä onkin sitten yksi jo historiaan jääneistä perinteistä. Muistan pikkutyttönä (josta ei kovin kauaa ole) käyneeni sukulaisten luona niin että ajelimme reellä kulkusten kilistessä jonkinlaisen matkan. Silloin lunta oli niin paljon, että reki kulki. Nykyisten joulujen sääolosuhteet harmittavat, koska tämä on yksi niistä hauskimmista perinteistä. Parasta nimittäin oli jalaksilla seisominen reen perässä.

Tässä muutamia perinteitä. Millainen on sinun joulusi?

Vuosi ilman sosiaalista mediaa - ja kuinka selvisin siitä

Myönnetään suoraan, en selvinnyt, varsinkaan koko vuotta.

Alkuun pistin ihan joulutaukomielessä Facebook-tilin jäihin, eroonhan siitä ei pääse koskaan mutta väliaikaisesti käytöstä poisto ajaa saman asian. Joululoman päätyttyä huomasin että oli oikeastaan kovin kevyttä elellä ilman sitä kaikkea turhan tiedon virtaa. Jos jollakulla oli oikeasti asiaa, sai mut kiinni puhelimellakin. En tietenkään kertonut etukäteen kenellekään pitäväni taukoa, ja pari tuohtumuksen- ja kauhunsekaista viestiä tuli kavereilta, ihmettelivät kun eivät päässeetkään enää laittamaan viestiä Facessa :D Hiljalleen tauko alkoi ulottua tänne blogin puolelle, sähköposteistakin avasin vain koulun ja muiden välttämättömyyksien kannalta olennaisimmat. Yhtäkkiä huomasinkin olleeni jo useamman kuukauden pois, ja paluu alkoi olla liian suuren kynnyksen takana.

Kuulostaa auvoiselta? Ei valu minuutteja elämästä hukkaan netin syövereissä? Jää aikaa elämälle ja opiskelulle, aivot toimivat paremmin kun niitä ei ylikuormita jatkuvalla informaatiotulvalla? Enemmän omaa aikaa ihan vain itselleen kun ei tarvitse olla tavoitettavissa jatkuvasti? Eheeeeeei.

Aika nopeasti huomasin että kaikki olennainen tapahtuu Facebookin sun muiden välityksellä. Sähköpostilla kulkee vain kokouksien pöytäkirjat, ja nekin vasta jälkikäteen. Ja etälippukuntaillessa kokouksissa ei tule oltua paikan päällä joten...Sama päti koulujuttuihin. Kun proffan ajatuksenvirranviemät, kymmenen vuotta vanhat luentokalvot alkoivat ahdistaa, jakoivat muut vertaistukea ja tiivistelmiä verkossa, itse hakkasin kotona päätä seinään. Jos halusin nopeasti jakaa jotakin kavereille, sain kopioida saman viestin ja lähettää sen useammalle erikseen, osalle whatsappiin, osalle ihan perinteisenä viestinä. En mitenkään kannata juuri nimenomaan Facebookkia, tai muutakaan someformaattia, mutta voi tsiisus kuinka orpo ja pihalla ihminen on jos ei ole sellaisessa! Vaikka haluaisikin olla yksin, on silti ihan helpottavaa tietää että muutamalla napin painalluksella on suuri osa läheisistä ihmisistä ainakin näennäisesti läsnä. Vihreä pallo toisen nimen vieressä oikeastaan jo huutaa: "täällä mä oon jos kaipaat juttuseuraa!" Saksankieliseltä tuttavalta kuulin sanonnan, että tämän kotiseudulla kahviloissa viihtyvät ne jotka haluavat olla itsekseen mutta eivät halua olla sitä yksin. Sama taitaa kohdallani päteä Faceen.

Lähdin pois ja tulin takaisin, oliko siitä mitään hyötyä? Mielestäni joo. Nykyään suhtaudun aivan eri tavoin jonkun kanssa jaettuun aikaan. Jos nähdään livenä, niin sitten myös nähdään ja puhutaan ja ollaan paikalla siinä hetkessä, juuri siinä tilassa. Helpommin sanottu kuin tehty. Pariin otteeseen olen meinannut heittää penaalilla kaveria, joka on kehdannut mennä selailemaan sähköpostejaan vaikka istun siinä metrin päässä :P Ja tottakai, monesti mietin että pitäisikö palata, jotta voisin käydä jakamassa jonkun tapahtuman muiden kanssa. Postaan, siis olen olemassa...huomasin että ne parhaat jutut elämässä eivät menetä merkitystään tai arvoaan, vaikka niitä ei laittaisikaan aikajanalleen roikkumaan, päinvastoin, ne voi livahtaa ohi jos heti on nenä puhelimessa tekemässä päivitystä.

Niille jotka ovat löytäneet blogin pariin somemurmelikauteni aikana, olen Minna, tän blogin toinen kirjoittajista. Bannerikuvassa tuossa Tuulian vieressä :D opiskelija ja etäpartiolainen täällä, lähipartiolainen tuolla, punapää kahvikissa kaikkialla.

I´m back.

Partiossa saa mokata

Jonkin aikaa sitten puhuin eräälle lippukuntani aikuiselle johtajalle hyvin töykeään sävyyn. Näin jälkeenpäin häpeän käytöstäni täysin. Käytöstäni ei mitenkään oikeuta se, että olin sillä hetkellä hyvin väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin. Omaa kurjaa oloaan ei missään tapauksessa saisi purkaa muihin. Pyysinkin kyseiseltä henkilöltä hyvin pian anteeksi, tapaus on väliltämme loppuun käsitelty, ja olemme edelleen hyvissä väleissä.

Yllä oleva on vain esimerkki siitä, miten voi mokata pahastikin. Mokasta huolimatta tekoni annettiin anteeksi ja olen voinut hyvillä mielin jatkaa toimintaani, kokemuksesta viisastuneena. Tilanteen purkautumista helpotti se, että toinen osapuoli oli tuttu ihminen ja hyvin ymmärtäväinen asian suhteen. Itse olin tilanteen jäljiltä hämilläni ja hieman peloissani. Mitä jos en saisikaan anteeksi? Mitä jos hän ei haluaisikaan puhua kanssani? Olen välillä varsin ylpeä persoonaltani, ja anteeksipyyntö on minulta joskus hyvin korkea kynnys ylittää. Mutta se lopulta kannatti. Ja niin partiossa kuuluukin olla. Virheitä tapahtuu, niin suuria kuin pieniäkin. Niitä ei pitäisi kuitenkaan pelätä. Ja tutussa ympäristössä, tuttujen ihmisten keskellä on hyvä yrittää uskaltaa selvitä esteistä - niin suurista kuin pienistäkin.

Otetaanpa ihan toisenlainen esimerkki. Taannoisella retkellä lippukunnan nuoremmat jäsenet oli jaettu vartioihin suunnistusrataa varten. Jokaisen vartion johdossa toimi tarpoja. Ensimmäiseksi liikkeelle lähtenyt vartio eksyi sillä aikaa kun muut kolme vartiota pääsivät ensimmäiselle rastille. Ilmeisesti kartanluvussa oli tullut ongelmia. Tilanne oli kuitenkin hallinnassa, alue rajattu: yhdellä suunnalla sijaitsi järvi, kolmella tie. Hapuilun ja pienen seikkailun jälkeen vartio lopulta kuitenkin saapui rastille. Totta, heillä kesti kauan, mutta he pääsivät kokeilemaan suunnistustaitojaan vaikkeivat ne vielä olleetkaan täydelliset.

Partio on juuri sellainen paikka jossa saa yrittää, vaikka tekisikin virheitä. Virhe voi johtua osaamisen tai kokemuksen puutteesta ja useinmiten on vain vahinko. Se voi liittyä niin partiotaitoihin, hallintoon kun ihmissuhteisiinkin. Tärkeintä on, että virheistä oppii, ja että uskaltaa yrittää uudestaan. Ja tärkeää on myös se, että jälkeenpäin on rehellinen ja toimii vastuullisesti: eli myöntää tehneensä virheen ja tekee parhaansa korjatakseen asian. Partiossa kannustetaan yrittämään ja sitä kautta kehittämään itseään. Oppiminen tapahtuu virheiden ja onnistumisten kautta.

Allergia- ja sairaustiedot - miksi niitä kysytään?

Tämä on nyt asia, joka tulee eteen oikeastaan kaikissa tapahtumissa. Ilmoittautumislomakkeen yhteydessä kysytään osallistujan allergiatietoja, lääkityksiä, sairauksia yms. Joitain tietoja tulee aina, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Ja tämäkös huolestuttaa. Miksi niitä sitten kysytään? No, turvallisuuden vuoksi. Että voisimme toimia osallistujan parhaaksi tilanteessa kuin tilanteessa, ja välttää esimerkiksi turhat sairaalakäynnit.

Allergiatiedot kattavat ruoka-aine allergioiden ja erityisruokavalioiden lisäksi myös kaikki muut allergiat: siitepöly, eläimet, lääkeaineet yms. Tätä ei aina tule ajatelleeksi. Tiedot ovat tärkeitä siksi, että oireet voivat olla hyvinkin vakavat. Ei ole kiva kuulla vasta retkellä että lapsi on allerginen kiiville, jota on hedelmäsalaatissa. Tai että retkelle mukaan opetustilannetta varten otettu koira tuottaa jollekulle hengenahdistuksia. Lääkeaineallergiat on hyvä olla tiedossa siinä vaiheessa kun osallistuja sairastuu, ja pitäisi lääkitä. Tai siinä vaiheessa jos tulee eteen sairaalakäynti ja pitää kipulääkettä laittaa, on hyvä mukaan lähteneen johtajan tietää että hei, ei sitä kipulääkettä potilaalle. Myös aikuisten kohdalla - jos vaikka potilas onkin tajuttomana.

Lääkitykset ja sairaudet on hyvä ilmoittaa myös. Otetaanpa esimerkki: osallistuja on vakavasti allerginen pähkinälle, ja telttakaveri on tuonut mukanaan suolapähkinäpussin. Samassa teltassa oleminen kuitenkin turvottaa hengitystiet niin tukkoon, että osallistuja on tukehtua. Ensiapua auttaa huomattavasti se, kun tiedetään että osallistujalla on olemassa epipen, ja kun vielä tiedetään missä kyseinen esine on, ja myös osataan sitä käyttää. Ja jos allergian vakavuudesta oltaisiin tiedetty etukäteen, olisi tilanne voitu mahdollisesti jopa välttää.

Lääkityksiin ja sairauksiin pätee myös sama kuin allergiatiedoissa. Ne on hyvä olla tiedossa siinä vaiheessa kun osallistujaa ollaan viemässä lääkäriin syystä tai toisesta. Kun ammattilaisilla on kaikki nämä tiedot, he osaavat nopeammin antaa oikeanlaista hoitoa. Joitain lääkeaineita ei esimerkiksi sovi käyttää ristiin, sillä väärin lääkkeitä yhdistelemällä voi tilanne vain hankaloitua entisestään. Kun lääkitykset tiedetään, tietävät ammattilaiset heti mitä toimintoja välttää potilasta hoidettaessa.

Sairaudet ja lääkitykset ilmoitetaan aina kirjallisesti retkenjohtajalle. Myös silloin kun osallistuja osaa lääkkeet ottaa itse. Lääkkeistä annetaan retkenjohtajalle kirjalliset käyttö-ohjeet (ettei mennä osallistujissa ja lääkityksissä sekaisin, tai unohdeta annostuksia) ja lääkkeet pakataan laukkuun mukaan, sellaiseen paikkaan josta ne saa helposti käsiinsä. Lääkkeet sisältävän rinkan taskun tai muun voi myös merkata ulkopuolelta jotenkin niin että helpotetaan ja nopeutetaan ensiapua entisestään mikäli tarve niin vaatii.

Muuta huomioitavaa, tai muuten hyvä tietää? Nykypäivänä hyvin monella on lukihäiriö, keskittymisongelmia, ADHD tai muu, tai he vaikka kehittyvät hieman muita hitaammin. Meille ei partiossa kuitenkaan näitä aina kerrota. Pelätään varmaan, että lasta aletaan syrjiä sen takia. Vai miksi näin on? Erityisesti lasten kohdalla johtajat mielellään kuulisivat myös nämä tiedot, jotta ohjelmassa osataan ottaa huomioon mahdolliset vaikeudet etukäteen ja käsitellä tilanteet oikealla tavalla, jopa välttää kokonaan. Kun osallistujista tiedetään nämä asiat, on ohjelma helpompi suunnitella heille miellyttäväksi ja antaa heille oikeanlaista tukea.

Kuten huomaatte, me emme näitä tietoja kysele turhaan vaan ihan osallistujan omaksi parhaaksi ja tuvallisuudeksi. Tietoja käsitellään aina luottamuksellisesti, eikä niitä käytetä ihmisten syrjimiseen. Me partiossa haluamme tarjota turvallisia ja miellyttäviä kokemuksia. Mitä enemmän meihin luotetaan ja mitä enemmän saamme näitä turvallisuutta koskevia tietoja, sen paremmin osaamme myös toimia ja ottaa eri ihmiset huomioon, niin koloilloissa kuin tapahtumissa ja retkillä.

JOTA 2014

Joka vuosi, lokakuun kolmantena viikonloppuna järjestetään maailman suurin partiotapahtuma. Nimittäin Jamboree On The Air ja Jamboree On The Internet. Tapahtuman aikana partiolaiset ympäri maailman pitävät yhteyttä toisiinsa radiolla ja internetin kautta. Näin on mahdollista tehdä uusia tuttavuuksia, harjoittaa kielitaitoaan ja oppia uutta.

Konnichiwa!

Niin siinä sitten kävi, että heikolla hetkelläni päätin lähteä mukaan ensi kesän maailmanjamboreelle Japaniin. Mitä sitä muutakaan voi silloin kun ihan pyydetään. Leirilippukunnanjohtajia kaivattiin lisää nuorten leiriläisten matkaa turvaamaan ja eräs ystäväni innosti mukaan. Nyt ovat suunnitelmat jo pitkällä ja odotan reissua kovasti. Opettelin jo muutaman lauseen japania, etsin koko ajan tietoa ja huomaan kiinnittäväni huomiota kaikkeen aihealueeseen vähänkin liittyvään.

Kesällä sain muiden leirilippukunnanjohtajien kanssa koulutusta pestiin - paljon tietoa kaadettiinkin päähän niin etten puoliakaan muista. Mutta onneksi tiedostot on kerätty kaikki yhteen paikkaan. Koulutuksen jälkeen olin sähköpostiyhteydessä leirilippukuntani kolmen muun johtajan kanssa ja syyskuussa pidimme ensimmäisen ennakkotapaamisen ja pääsimme tutustumaan omiin leiriläisiimme. Niihin nuoriin, joiden kanssa vietämme Japanissa lähes kaksi viikkoa.

Ennakkotapaaminen sujui hyvin. Itse olin erittäin innoissani siitä, että pääsin pitkästä aikaa nukkumaan kaksi yötä laavussa - oikein kunnon eräilyhenkeen. Ruoatkin tehtiin täysin nuotiolla ja trangialla. Sudenpentujen kanssa kun yleensä olemme olleet jollain kämpällä. Me neljän hengen johtotiimi saimme paremman kuvan toisistamme ja työskentelytavoistamme. Ja leiriläiset vaikuttavat oikein mukavilta ja reippailta nuorilta. Viikonloppu kului lähinnä toisiimme tutustuen, nimien opetteluun ja jutellessa tulevasta reissusta. Ja säät suosivat hienosti. Iltaisin oli kiva istua nuotiolla keskellä ei mitään ja katsella tähtiä. Seuraavaakin tapaamista jo suunnittelimme - sitä odotellessa.

Kiitos - pieni sana, suuri merkitys

Sain tässä yhtenä päivänä sähköpostia eräältä lippukuntani aikuiselta. Sain viestissä kiitosta ja kehuja hyvin tehdystä työstä. Olipa joukossa myös esimerkkejä niistä tilanteista, joissa olin onnistunut. Viestissä ilmaistiin selkeästi arvostus tekemästäni työpanoksestani lippukunnassa. Tämä lämmitti mieltäni kovasti ja olin hyvin otettu luettuani viestin. Kyseinen johtaja saikin heti vilpittömän kiitosviestin.

Kun olin vastaukseni naputellut, jäin itsekseni pohdiskelemaan. Tuntui siltä kuin olisin saanut ylimääräisen energialatauksen. Miten niinkin pieni ja yksinkertainen asia kuin toisen kehuminen ja kiittäminen parilla lauseella voikin merkitä niin paljon! Ja silti yhden yksinkertaisen sanan ääneen sanominen on joskus niin hankalaa.

Yleensä, kun jokin asia menee pieleen, ollaan heti hakemassa syyllistä ja jakelemassa haukkuja. Kun jokin asia taas sujuu hyvin, pidetään sujumista ja sen eteen tehtyä työtä itsestäänselvyytenä. Tai sitten ihmetellään että "Miten se nyt noin hyvin meni?". Näissä tilanteissa helposti unohtuvat tekijät tapahtuman taustalla. Jonkin asian järjestelyyn - oli lopputulos sitten hyvä tai huono - on joku henkilö käyttänyt aikaa ja vaivaa, ylipäänsä tehden parhaansa päästäkseen mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Negatiivisen tai olemattoman palautteen ansiosta nämä henkilöt tuskin montaa kertaa vaivautuvat uudestaan aikaansa minkään asian eteen käyttämään. Ainakaan vapaaehtoisesti.

Sen sijaan, että heti alettaisiin sättiä vähän vähemmän onnistunutta suoritusta, voisi muistaa tarjota tukeaan ja kannustaa ja rohkaista eteenpäin ja yrittämään uudelleen. Ja hyvin tehdystä työstä voisi muistaa kiittää ja kehua. Niinkin pieni asia kannustaa jaksamaan eteenpäin, ja tarttumaan toimeen uudestaankin. Itselleni kiitoksen saaminen oli hyvin tärkeätä. Vaikeiden tilanteiden kohdatessa voin nyt palata lukemaan viestin uudelleen - se on todiste ja muistutus siitä, että teen lippukunnassa hyvää työtä ja työpanostani arvostetaan. Muistutus siitä, miksi partio on minulle niin tärkeää.

Muistetaan siis kaikki välillä pysähtyä, ja kiittää kaveria, työtoveria tai muuta läheistä ihmistä. Kiitos on pieni sana, joka ilahduttaa varmasti!

Mitä tehdä kun lopetan partion?

Joka vuosi partion aloittaa monta innokasta uutta jäsentä. Valitettavasti partio on myös harrastus joka helposti jää taka-alalle tai muuten vaan joku haluaa lopettaa. Toki, ei ketään voi pakottaa pitämään partiosta ja harrastamaan väkisin. Hienoa kuitenkin olisi jos huoltajat (tai ne täysi-ikäiset jäsenet) muistaisivat myös ilmoittaa siitä, että ovat lopettamassa. Ei ole kerta eikä toinenkaan kun meidän lippukunnasta on jäsen mystisesti kadonnut. Ei pitäisi olla lippukunnanjohtajan, ryhmänjohtajan, jäsenrekisterinhoitajan eikä kenenenkään muun lippukuntalaisen tehtävä olla salapoliisina selvittämässä kunkin jäsenen jatkamista erikseen.

Syitä partion lopettamiseen on monia. Osa muuttaa toiselle paikkakunnalle, osa ei ehdi muiden harrastusten takia, osalla on ongelmia ryhmän tai ryhmänjohtajan kanssa, osa vain lakkaa käymästä. Ennen kuin lopettaa partion kokonaan, voi ensin tarkistaa onko mieluisaa harrastusta mahdollista jatkaa jollain tavalla. Ja jos lopettaminen nyt lopulta tulee eteen, lippukunnan johtajisto haluaa varmasti tietää että jäsen lopetta; sekä mahdollisesti miksi jäsenet lopettavat, ja sitä kauta kehittää lippukunnan toimintaa parempaan suuntaan. Tässä muutama tilanne-esimerkki ja ratkaisuja / muistilistaa mitä tehdä.

Kun ryhmässä on ongelmia

Jokaisessa partioryhmässä on varmasti omat ongelmansa. Oli se sitten liian vilkkaat jäsenet jotka eivät pysy paikoillaan silloin kuin pitäisi tai johtaja joka myöhästelee tai unohtaa välittää informaatiota. Ihan ensimmäiseksi kannattaa ongelma ottaa puheeksi ryhmänjohtajan kanssa, tai, jos ryhmänjohtaja ei ota asiaa selvittääkseen niin lippukunnanjohtajan kanssa. Ehkäpä ongelmaan löytyy jokin ratkaisu? Johtajavaihdos ehkä? Tai mahdollisuus vaihtaa ryhmää? Asia kannattaa selvittää eikä vain lakata käymästä kun "ei siellä ole kivaa kun kaverit kiusaa."

Olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle

Tiesitkö, että partio on maailmanlaajuinen harrastus? Eli jos harrastus on muuten mielekäs, on partioharrastusta mahdollista jatkaa toisella paikkakunnalla tai jopa toisessa maassa. Suomen sisällä on partiolaisen jäsenyys mahdollista helposti siirtää lippukunnasta toiseen, tai vaikka saada kaksoisjäsenyys. Tässä lippukunnan johtajisto aivan varmasti auttaa ja neuvoo kun kysytään.

Jatkoi partiota uudella kotikunnallaan tai ei, on silti kohteliasta ilmoittaa muutosta lippukuntaan. Näin ei lippukunnan listoille jää turhaan pyörimään sellaisia jäseniä joiden ei siellä pitäisi olla.

Minulla ei ole varaa harrastaa partiota

Kunkin perheen tilanne on aina yksilöllinen. Jos partiota ei kuitenkaan ole mahdollista rahatilanteen takia harrastaa on useampi taho jonka puoleen voit kääntyä. Lippukunnalta, taustayhteisöltä, seurakunnan diakoniatyöstä ja sosiaalityöstä voi anoa rahallista tukea partioharrastukseen.  Partio on harrastuksena arvostettu ja moni taho tukee lapsen ja nuoren harrastusta hyvin mielellään. Myös Lasten Päivä Säätiö tukee vuosittan useita kymmeniä alle 29-vuotiaita partiolaisia jäsenmaksussa, tapahtumamaksuissa ja varusteiden hankinnassa. Lisätietoja: http://toiminta.partio.fi/lasten-paivan-saation-stipendihakemus

Haluan lopettaa partion

Joskus se tilanne kuitenkin tulee eteen että jäsen haluaa lopettaa partioharrastuksen. Asiaa ei kannata jättää roikkumaan, vaan lippukunnan hallitukselle (esim. lippukunnanjohtajan kautta) jätetään kirjallinen eropyyntö/-ilmoitus. Näin lippukunnassa osataan ja muistetaan käsitellä tieto eronneista jäsenistä ja poistaa heidät jäsenrekisteristä ja lippukunnan listoilta. Eropyynnön/-ilmoituksen jättää aina joko alaikäisen jäsenen huoltaja tai täysi-ikäinen jäsen. Käytännössä tämä tarkoittaa sähköpostin lähettämistä lippukunnanjohtajalle, jossa kertoo lopettavansa toiminnan lippukunnassa. Huhupuheita ei lippukunnassa kuunnella, vaan tiedot halutaan varmasti ja luotettavista tietolähteistä jotta voidaan välttyä mahdollisimman monilta virheiltä.

Arki on taas alkanut

Elokuu on lopuillaan ja taas kerran on partiossa kausi alkanut. Hieman haikea olo on, kun kolme vuotta luotsaamani lauma siirtyi seikkailijoihin enkä ole tänä syksynä aloittanut uuden viikkotoimintaryhmän kanssa. Lippukuntamme Vastaava Akela on kyllä köyttänyt minut sudenpentutoimintaan tiukasti kiinni, sillä huomasin lupautuvani mukaan sudenpenturetkelle myöhemmin syksyllä.

Vaikka tehtäviä on vähemmän, on partion parissa kyllä hommia riittänyt, sillä jo kohta pari vuotta vastuullani ollut pesti on yksi lippukunnan työläimpiä. Mutta vaikka tehtävää on paljon, ja välillä tekee mieli heittää kädet ilmaan epätoivoisena, olen nauttinut jokaisesta hetkestä sillä olen kasvanut pestin parissa hurjasti. Jos pari vuotta sitten vielä haparoin ja mokailin pahasti, niin alkavat hommat nyt jo sujua rutiinilla. Melkein ainakin. Ja tietenkin vielä on hetkiä kun huomaan siirtäväni joitain hommia vain eteenpäin...

Arkielämän puolella sujuu jo vähän aktiivisemmin kuin vuosi sitten. Yliopistopaikkaa ei vieläkään herunut, vaikka pienestä se oli kiinni. Vähän kyllä harmittaa, mutta nyt osaan taas valmistautua paremmin ensi kevään hakuun, kun tiedän mitä on vastassa. En tiedä voiko puhua toisesta völivuodesta, koska sillä välin kuin odottelen kevään hakua, opiskelen tämän syksyn samassa väliaikaisessa opinahjossa kuin Minna toissa keväänä ja myöskin äitini ja isomummini aikoinaan. Ensimmäiset kolme viikkoa ovat hujahtaneet ohi vauhdilla ja tiedän olevani hyvin tyytyväinen valintaani. Opinnoista on varmasti hyötyä myöhemmin elämässä. Ja on ollut tosi hauska vertailla Minnan kanssa kokemuksia.

Minna: "No, miltä vaikutti koulu? Ja miten meni Eka päivä?? :)

Tuulia: "Toistaseks ihan jees. Mitä nyt tullut tosi paljon kaikkea yleistä hopinää mitä ei jaksa kuunnella..."

Minna: "Mitkä valinnaiskurssit sul muuten on?"

Kotityöt, jotka ovat aina ollet minulle kuin myrkkyä, ovat parin viime päivän aikana kiinnostaneetkin - liekö koulun ansiota. Kesän matkustelujen jälkeen oli tavaroita vielä sikin sokin sekaisin, mutta nyt taas näkyy lattiakin. Tosin taas kerran tuli todettua että kun opiskelemaan lähden, täytyy tavaramäärää karsia ihan reilulla kädellä. Viime vuoden aikana pilalle mennyt päivärytminikin on vähitellen palautumassa "normaaliin" arkirytmiin. En enää valvo pitkälle yöhön. Töitä kyllä vielä riittää, mutta motivaatiota ainakin löytyy. Ja kun tämä koulu joulukuussa loppuukin niin tammikuussa alkaa hurja valmistautuminen pääsykokeisiin.

Muuten yleisesti on kiva huomata helteisen kesän kääntyneen viileämpään syksyyn. Itseäni kylmyys ei ole ikinä haitannut ja odottelen kovasti lunta ja pakkasta sekä - uskokaa tai älkää - joulua. Ainoa mikä saisi jäädä tulematta on se loppusyksyn harmaus. Mutta eipä sitä vielä kannata surra. Ensin odotellaan kaunista ruska-aikaa.

Vuoden suurin juhla

Viime viikonloppuna juhlittiin Kouvolassa 8000 partiolaisen voimin. Jo perjantai-iltana Kouvolan ja lähialueen koulut alkoivat täyttyä huivikauloista. Lauantaiksi oli järjestetty ohjelmaa eri ikäkausilleK Kouvolan keskustassa, Korjan pioneeripuistossa ja Taideruukilla. Lauantaina oli myös iltajuhla. Sunnuntaina puolestaan oli vuorossa ekumeninen jumalanpalvelus, pääjuhla ja partioparaati. Säät suosivat pääosin. Ainoastaan lauantaina tuli pari sadekuuroa, mutta partiolainenhan ei ole tehty sokerista. Suurjuhlaan kuului myös Partiokylä kaupungin keskustassa kävelykadulla.

Jo ennen Suurjuhlaa, työskentelin asian tiimoilta lippukuntamme yhteyshenkilöiden kanssa ja pääsin näkemään menoa ja meininkiä. Ongelmia oli jos jonkinlaisia. Ensin luvattiin suurjuhlajunia, mutta niitä ei tullut. Luvattiin myös tietoa jos jonkinlaista, jota ei saatu juuri ollenkaan. Monessa asiassa piti olla toimistoon yhteydessä etukäteen. Ja sitten vain paria päivää aikaisemmin saimme sähköpostia, joka liittyi majoituksen yövalvontaan. Vai että näin aikaisin ollaan asian kanssa liikkeellä. Eipä ihme, että suhtauduin epäilevästi kaikkeen alusta alkaen.

Positiivinen yllätys heti alkuun: pääsimme nukkumaan asuntolaan, eli kaikkien ei tarvinnut nukkua lattialla. Meidän lippukunnalla oli myös oma käytävätila, eli yövalvonnan kanssa ei ollut ihan niin nuukaa. Mahtavaa! Saimme pohjalle hyvät yöunet ennen lauantain toimintaa.

Armanin tapaaminen jäähallissa

Lauantai-aamuna lippukunta jakautui eri ohjelmapisteisiin. Meillä oli matkassa mukana tarpeeksi aikuisia ja lasten vanhempia jotta me vaeltajat pääsimme omaan ohjelmaan. Sudenpennut ja seikkailijat saattajineen suuntasivat bussilla pioneeripuistoon, ja me muut kävelimme Partiokylälle, joka ei vielä auennutkaan.

Isompien ohjelma alkoi yhteisellä Arman Alizadin tapaamisella. Arman toimi Suurjuhlan suojelijana ja puhui meille unelmista ja unelmien saavuttamsiesta. Tämän jälkeen ikäkaudet jakaantuivat. Tarpojilla oli ohjelmassa yrityskylää ja muuta vastaava (en oikeastaan tiedä, pojat eivät paljoa kertoneet) ja samoajat pääsivät pelaamaan paintball-sotaa. Meille vaeltajille ohjelma olikin vähän erilaisempaa.

Taideruukki

Vaeltajien ohjelmaan kuului Messengers of Peace -luento, avustaminen yrityskylässä, jotain liittyen päivän hyvään työhön, sekä taiteilu taideruukilla. Ei kyllä paljoa innostanut. Samoajia kävi kateeksi. Jos nyt kerran järjestetään vaeltajaohjelmaa, saa se olla kiinnostavaa, hauskaa ja innostavaakin. Taideruukilla käynti oli ihan okei, pääsin huovuttamaan pehmeän sydämen. <3 Aikaa jäi hyvin myös Partiokylällä vierailuun, jossa törmäsinkin useisiin tuttuihin ja ostin hyvää lättyä.
 Sitten suuntasimmekin iltajuhlaan.

Rauhanviestien lähettämien

Iltajuhla oli ok. Parempikin olisi voinut olla. Juhlassa esiintyi jopa kaksi bändiä, joista toinen viihdytti lippukuntien järjestäytyessä areenalle. Hei come on! Jos haluaisin keikalle, ostaisin liput! Meidän sudenpentuja bändit eivät niin kovasti kiinnostaneetkaan. Yksi ohjelmanumero oli rauhanviestien lähettäminen matkaan. Toisin sanoen ilmaan päästettiin paljon ilmapalloja. Vaikka näky olikin huikea, on ilmapallojen ilmaan päästäminen loppujen lopuksi puhdasta roskaamista, eli en ihan pitänyt ajatuksesta. Oli siellä jotain muutakin, mutta ei juuri mitään mieleenpainuvaa. Haasteena toki on vetää monituhatpäiselle joukolle iltaohjelmaa, joka sopii kaikenikäisille. Hauskinta oli laulaa yhdessä suurjuhlalaulua, joka oli sanoitettu Robinin Boom Kah -biisiin.

"Täällä nähään, tääl on tänään Suur Juh Suur Juh La!"

Partiolaisten ekumeeninen jumalanpalvelus

Sunnuntai aamulla pakattiin rinkat ja vietiin ne jäähallille narikkaan. Sitten suuntasimme areenalle ekumeeniseen messuun. Meidän poppoo osasi käyttäytyä ihailtavasti. Jumiksen jälkeen ohjelma jatkui pääjuhlalla, jossa jaettiin palkintoja, katseltiin esityksiä, suljettiin aikakapseli ja laulettiin suurjuhlalaulu taas uudestaan. Juhlan jälkeen alkoi siirtyminen paraatiin. Koko tämän ajan istuimme suorassa auringonpaisteessa.

Paraati oli onnistunut. Ainoastaan matka oli pitkä - melkein kolme kilometriä! Eikä katsojia oikein riittänyt koko matkalle. Mutta olimmepa marssimassa! Ja lippukuntamme pärjäsi hyvin Hämeen piirin marssikilpauílussa. Paraati loppui Kasarminmäelle lounaaseen, josta sitten jatkoimme matkaa busseihin ja hakemaan rinkkojamme. Lähtö viivästyi tunnilla, sen verran logistiikassa oli ongelmia. Niin siinä käy, kun pitää suuria massoja siirtää.

Päällisin puolin viikonloppu oli ihan onnistunut, mutta tottahan se on; aina voisi asiat tehdä pikkuisen paremmin.

Suurjuhlan koostevideo:

Lisää videoita Suomen Partiolaisten Youtube-sivulla: https://www.youtube.com/channel/UCtRWUBTtOrFGTYE6v_4cpgw

Kuvia: http://partiokuvia.kuvat.fi/kuvat/Suurjuhla+2014/

Tee se itse: muistipeli

Yksi hyvä tapa tehdä oppimisesta hauskaa, on kehitellä aiheesta peli. Muistipelit ovat yleisiä. Viime keväänä suoritimme sudenpentujen kanssa suunnistus -jälkeä, ja opettelimme karttamerkkejä ja ilmansuuntia. Samalla kehittelimme karttamerkeistä muistipelin.

Kuvat muistipeliin piirretään itse tai tulostetaan tietokoneelta tavalliselle valkoiselle paperille. Näin värit ovat oikeanlaiset. Muista tehdä kuvia kaksin kappalein!

Jokaiselle kuvalle leikataan värillinen tausta. Taustoista kannattaa tehdä keskenään saman kokoisia, niin ettei toiselta puolelta voi arvata mikä kortti on kyseessä.

Me laminoimme pahviset muistipelikortit säänkestäviksi.  Nyt korteilla voi pelata myös ulkona!

Muistipelejä teimme useamman - näin voimme jakaa lauman pentueisiin pelaamaan. Yksittäisen sudenpennun ei siis tarvitse odottaa omaa vuoroaan kovin kauan.

Kun sudenpentu löytää parin, saadakseen kortit itselleen hänen täytyy tietää mikä karttamerkki korteissa on. Jos pelaajat osaavat lukea hyvin, voi toisen kuvan sijasta kirjoittaa korttiin karttamerkin nimen ja siten yhdistää kuva ja nimi.

Tekemämme muistipeli on mukavaa vapaa-ajan vietettä, jota kokeiltiin myös johtajien kanssa. Vähän jäi sellainen fiilis, että sudenpentumme osasivat karttamerkit johtajia paremmin. :)

Maailma odottaa - WAstaa kutsuun

Joka neljäs vuosi jossain päin maailmaa kokoontuu kymmeniä tuhansia partiolaisia yhteiselle suurleirille. Edellinen maailmanjamboree järjestettiin Ruotsissa vuonna 2011. Seuraava jamboree on 23. ja järjestetään vuonna 2015 Japanissa.

Suomen osalta on osallistujien ilmoittautuminen päättynyt - tuloksena melkein tuhatpäinen jamboreejoukkue. Tottakai joukkue on pienempi kuin Ruotsiin lähdettäessä, mutta tulos on silti upea. Jamboree kun ei ole aivan halpaa hupia. Vaikka partio näin muuten on halpa harrastus.

Eri maista jamboreelle osallistujat maksavat eri hinnat. Koska Suomi on hyvinvointivaltio eikä kehitysmaa, kuuluu Suomi korkeimpaan hintaluokkaan. Eri hintaluokilla mahdollistetaan myös köyhimpien maiden partiolaisten osallistuminen.

Jamboreelle pääsee leiriläisenä vain kerran elämässään. Yli 18-vuotiaat toimivat palveluleiriläisinä eli ISTeinä (international service team) ja mahdollistavat leirin omalla työpanoksellaan. Eli kyllä, maksamme siitä että pääsemme töihin. Mutta kyllä se on silti hintansa väärti. Jamboreella pääsee nimittäin tutustumaan muiden maiden partiolaisiin sekä tutustumaan lähemmin isäntämaahan ja isäntämaan kulttuuriin.

Jamboree on myös hyvä mahdollisuus levittää tietoa omasta maastaan ja kulttuuristaan sekä oman maan partiotavoista. Suomen jamboreejoukkue vie yleensä mukanansa saunan. Lisäksi huiveja, hattuja ja merkkejä vaihdellaan ja keräillään. Suosittua vaihtotavaraa on suomalaisten väiskit eli väinämöisen lakit, jotka yleensä kuuluvat myös jamboreejoukkueen viralliseen asuun.

Virallisina kielinä Jamboreella ovat englanti ja ranska. Näiden lisäksi kuulee monia muita kieliä. Ja usein tielle sattuu myös kielimuureja ja väärinymmärryksiä. Mutta partiolaiset onneksi myös ymmärtävät toisiansa - onhan meillä kaikilla yhteinen harrastus.

Jokaisella osallistuvalla maalla on oma NHQ - national head quarters. NHQ:ssa toimii jamboreejoukkueen johtajisto ja toimistossa hoidetaan yhteyksiä muiden maiden partiolaisten kanssa sekä koti-Suomeen. NHQ:n yhteydessä on yleensä myös Suomi-näyttely josta muut saavat tietoa Suomesta.

Japanissa järjestettävän jamboreen teema on WA eli englanniksi "spirit of unity."

Jamboreella WA tarkoittaa kaikkien partiolaisten yhteishenkeä: uteliaisuutta, ennakkoluulottomuutta, avoimuutta ja rohkeutta oppia yhdessä uutta.

Enemmän tietoa Japanin Jamboreesta:
http://jamboree.fi/etusivu/
Suraa myös Facebookissa ja Twitterissä

Maailmanjamboree PartioWikissä:
http://fi.scoutwiki.org/index.php/Jamboree

Katse kohti tulevaa

Lämpimät ja aurinkoiset kevätpäivät vaihtuvat taas lumisiin ja vähän kylmempiin päiviin. Niinpä tietenkin. Tulihan se takatalvi sieltä niikuin jo uumoilin. Lumisateesta huolimatta olo on kuitenkin kumman keväinen. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee.

Haku yliopistoihin on käynnissä hurjaa vauhtia ja huomaan pohdiskelevani samaa kysymystä kuin vuosi sitten. Mitä minä haluan opiskella? Kasvatustieteet kyllä kiinnostaa edelleen. Eli ehkä sitä sitten. Samalla huomaan laittaneeni hakemuksen talouskouluun, kuten Minnakin. On sitten ainakin joku suunnitelma ensi syksylle, vaikkei alkuperäinen toteutuisikaan.

Tämän välivuoden olen käyttänyt vähän miten sattuu. Jonkun verran olen sijaisuuksia tehnyt, ja se on ollut varsin hauskaa ja antanut hyvän kuvan opettajan tehtävistä ja mahdollisesta omasta tulevaisuudesta. Voi kun saisikin pysyä käytännössä ja opetella ammatti tekemällä ja kokemuksen kautta! Mutta sepä ei taida olla mahdollista. Siksipä olenkin istunut kasvatustieteiden luennoilla avoimessa tämän vuoden, mutta johonkin on opiskeluinto kadonnut. Nytpä pitääkin sitten panostaa pääsykokeisiin.

Vaikka hommaa on ollut jonkin verran, on aikaa jäänyt itselle paljonkin. Partion puolella on ollut kiva keskittyä hommiin, mutta onpa tilanne kääntynyt siihenkin että huomaan ottavani liikaa vastuuta. Eikä lauman vetäminenkään ole ollut niin kivaa ilman aisaparia. :( Jotenka ison työtaakan alla on laiskuus ottanut välillä vallan. Nyt alkaa taas helpottaa.

Ja partiohommista tulikin mieleeni. Pitääpä lähettää taas sähköpostia vanhemmille.

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee.

Oikean kokoinen partiopaita?

Sudenpennun sovittamassa partiopaidassa olkapäät roikkuvat ja hihat tulevat pari senttiä yli sormien. Paidan helma roikkuu reilusti vyötärön alapuolella. Tämän seitsenvuotiaan sudenpennun äiti tarkastelee paitaa mietteliäänä, mutta ilmoittaa sitten paidan olevan liian iso. "Onko teillä pienempää kokoa?"

Sudenpentujen pukeutuminen. toiminta.partio.fi

Olen harmikseni nähnyt tilanteen viimeisen parin vuoden aikana useampaan kertaan. Vanhempien mielestä, ekaluokkalaisella partiopaidan pitäisi istua täydellisesti. Mutta johtajat voivatkin olla täysin eri mieltä.

Sudenpentujen kannattaisi hankkia partiopaita, joka mahtuu vielä viimeisenä sudenpentuvuonna. Sudenpennut kun käyttävät yleisesti college-paitaa. Lisäksi, partiopaidan alle tulisi mahtua vaikka toinen college tai fleece sekä tuulitakki tai sadetakki, mikäli sää niin vaatii. Partioparaateissa kun voi olla hyvinkin kylmä tai tuulla kovasti. Lisäksi uudet paidat kutistuvat ensimmäisessä pesussa aina aavistuksen. Ja sudenpennut itse saattavat vuodessa kasvaa vaikka kuinka paljon. Me johtajat yritämme aina selittää vanhemmille kaiken tämän, mutta usein he vain huomaavat paidan olevan liian suuri. Toki, on myös niitä vanhempia jotka ymmärtävät heti ja luottavat johtajan kokemukseen.

Tarpojan pukeutuminen. toiminta.partio.fi

Mutta miten isommat partiolaiset. Heillä on jo varsinainen napitettava partiopaita. Jos partiopolku on niin pitkä, että on mukana seikkailijasta aikuiseksi asti, ei voi kuitenkaan olettaa, että sama paita mahtuisi päälle niin pitkään. Siksi seikkailijaikäisten kannattaa hankkia partiopaita, jossa on tarpeeksi tilaa kasvaa pari vuotta, sekä mahduttaa alle fleece ja sadetakki tarvittaessa. Ja kun paita sitten jää pieneksi, voi hyvillä mielin ostaa uuden paidan. (Toki se tarkoittaa myös sitä, että merkit pitää ommella uusiksi...) Tämä on fiksua myös siinä mielessä, että osa nuorista jättää partioharrastuksen jossain vaiheessa.

Partio ei ole muotikilpailu. Partiopaidan tarkoitus on alusta asti ollut se, että partiolaiset kaikki näyttäisivät samanarvoisilta. Partioasu tuo myös yhtenäisyyttä lippukuntaan. Silloin ei haittaa, jos paita on aavistuksen verran liian suuri.

Ja mitä tehdään vanhojen paitojen kanssa? Ne voi itse säästää muistoksi, tai sitten myydä eteenpäin sellaiselle partiolaiselle, joka sitä tarvitsee.