Allergia- ja sairaustiedot - miksi niitä kysytään?

Tämä on nyt asia, joka tulee eteen oikeastaan kaikissa tapahtumissa. Ilmoittautumislomakkeen yhteydessä kysytään osallistujan allergiatietoja, lääkityksiä, sairauksia yms. Joitain tietoja tulee aina, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Ja tämäkös huolestuttaa. Miksi niitä sitten kysytään? No, turvallisuuden vuoksi. Että voisimme toimia osallistujan parhaaksi tilanteessa kuin tilanteessa, ja välttää esimerkiksi turhat sairaalakäynnit.

Allergiatiedot kattavat ruoka-aine allergioiden ja erityisruokavalioiden lisäksi myös kaikki muut allergiat: siitepöly, eläimet, lääkeaineet yms. Tätä ei aina tule ajatelleeksi. Tiedot ovat tärkeitä siksi, että oireet voivat olla hyvinkin vakavat. Ei ole kiva kuulla vasta retkellä että lapsi on allerginen kiiville, jota on hedelmäsalaatissa. Tai että retkelle mukaan opetustilannetta varten otettu koira tuottaa jollekulle hengenahdistuksia. Lääkeaineallergiat on hyvä olla tiedossa siinä vaiheessa kun osallistuja sairastuu, ja pitäisi lääkitä. Tai siinä vaiheessa jos tulee eteen sairaalakäynti ja pitää kipulääkettä laittaa, on hyvä mukaan lähteneen johtajan tietää että hei, ei sitä kipulääkettä potilaalle. Myös aikuisten kohdalla - jos vaikka potilas onkin tajuttomana.

Lääkitykset ja sairaudet on hyvä ilmoittaa myös. Otetaanpa esimerkki: osallistuja on vakavasti allerginen pähkinälle, ja telttakaveri on tuonut mukanaan suolapähkinäpussin. Samassa teltassa oleminen kuitenkin turvottaa hengitystiet niin tukkoon, että osallistuja on tukehtua. Ensiapua auttaa huomattavasti se, kun tiedetään että osallistujalla on olemassa epipen, ja kun vielä tiedetään missä kyseinen esine on, ja myös osataan sitä käyttää. Ja jos allergian vakavuudesta oltaisiin tiedetty etukäteen, olisi tilanne voitu mahdollisesti jopa välttää.

Lääkityksiin ja sairauksiin pätee myös sama kuin allergiatiedoissa. Ne on hyvä olla tiedossa siinä vaiheessa kun osallistujaa ollaan viemässä lääkäriin syystä tai toisesta. Kun ammattilaisilla on kaikki nämä tiedot, he osaavat nopeammin antaa oikeanlaista hoitoa. Joitain lääkeaineita ei esimerkiksi sovi käyttää ristiin, sillä väärin lääkkeitä yhdistelemällä voi tilanne vain hankaloitua entisestään. Kun lääkitykset tiedetään, tietävät ammattilaiset heti mitä toimintoja välttää potilasta hoidettaessa.

Sairaudet ja lääkitykset ilmoitetaan aina kirjallisesti retkenjohtajalle. Myös silloin kun osallistuja osaa lääkkeet ottaa itse. Lääkkeistä annetaan retkenjohtajalle kirjalliset käyttö-ohjeet (ettei mennä osallistujissa ja lääkityksissä sekaisin, tai unohdeta annostuksia) ja lääkkeet pakataan laukkuun mukaan, sellaiseen paikkaan josta ne saa helposti käsiinsä. Lääkkeet sisältävän rinkan taskun tai muun voi myös merkata ulkopuolelta jotenkin niin että helpotetaan ja nopeutetaan ensiapua entisestään mikäli tarve niin vaatii.

Muuta huomioitavaa, tai muuten hyvä tietää? Nykypäivänä hyvin monella on lukihäiriö, keskittymisongelmia, ADHD tai muu, tai he vaikka kehittyvät hieman muita hitaammin. Meille ei partiossa kuitenkaan näitä aina kerrota. Pelätään varmaan, että lasta aletaan syrjiä sen takia. Vai miksi näin on? Erityisesti lasten kohdalla johtajat mielellään kuulisivat myös nämä tiedot, jotta ohjelmassa osataan ottaa huomioon mahdolliset vaikeudet etukäteen ja käsitellä tilanteet oikealla tavalla, jopa välttää kokonaan. Kun osallistujista tiedetään nämä asiat, on ohjelma helpompi suunnitella heille miellyttäväksi ja antaa heille oikeanlaista tukea.

Kuten huomaatte, me emme näitä tietoja kysele turhaan vaan ihan osallistujan omaksi parhaaksi ja tuvallisuudeksi. Tietoja käsitellään aina luottamuksellisesti, eikä niitä käytetä ihmisten syrjimiseen. Me partiossa haluamme tarjota turvallisia ja miellyttäviä kokemuksia. Mitä enemmän meihin luotetaan ja mitä enemmän saamme näitä turvallisuutta koskevia tietoja, sen paremmin osaamme myös toimia ja ottaa eri ihmiset huomioon, niin koloilloissa kuin tapahtumissa ja retkillä.

JOTA 2014

Joka vuosi, lokakuun kolmantena viikonloppuna järjestetään maailman suurin partiotapahtuma. Nimittäin Jamboree On The Air ja Jamboree On The Internet. Tapahtuman aikana partiolaiset ympäri maailman pitävät yhteyttä toisiinsa radiolla ja internetin kautta. Näin on mahdollista tehdä uusia tuttavuuksia, harjoittaa kielitaitoaan ja oppia uutta.

Konnichiwa!

Niin siinä sitten kävi, että heikolla hetkelläni päätin lähteä mukaan ensi kesän maailmanjamboreelle Japaniin. Mitä sitä muutakaan voi silloin kun ihan pyydetään. Leirilippukunnanjohtajia kaivattiin lisää nuorten leiriläisten matkaa turvaamaan ja eräs ystäväni innosti mukaan. Nyt ovat suunnitelmat jo pitkällä ja odotan reissua kovasti. Opettelin jo muutaman lauseen japania, etsin koko ajan tietoa ja huomaan kiinnittäväni huomiota kaikkeen aihealueeseen vähänkin liittyvään.

Kesällä sain muiden leirilippukunnanjohtajien kanssa koulutusta pestiin - paljon tietoa kaadettiinkin päähän niin etten puoliakaan muista. Mutta onneksi tiedostot on kerätty kaikki yhteen paikkaan. Koulutuksen jälkeen olin sähköpostiyhteydessä leirilippukuntani kolmen muun johtajan kanssa ja syyskuussa pidimme ensimmäisen ennakkotapaamisen ja pääsimme tutustumaan omiin leiriläisiimme. Niihin nuoriin, joiden kanssa vietämme Japanissa lähes kaksi viikkoa.

Ennakkotapaaminen sujui hyvin. Itse olin erittäin innoissani siitä, että pääsin pitkästä aikaa nukkumaan kaksi yötä laavussa - oikein kunnon eräilyhenkeen. Ruoatkin tehtiin täysin nuotiolla ja trangialla. Sudenpentujen kanssa kun yleensä olemme olleet jollain kämpällä. Me neljän hengen johtotiimi saimme paremman kuvan toisistamme ja työskentelytavoistamme. Ja leiriläiset vaikuttavat oikein mukavilta ja reippailta nuorilta. Viikonloppu kului lähinnä toisiimme tutustuen, nimien opetteluun ja jutellessa tulevasta reissusta. Ja säät suosivat hienosti. Iltaisin oli kiva istua nuotiolla keskellä ei mitään ja katsella tähtiä. Seuraavaakin tapaamista jo suunnittelimme - sitä odotellessa.

Kiitos - pieni sana, suuri merkitys

Sain tässä yhtenä päivänä sähköpostia eräältä lippukuntani aikuiselta. Sain viestissä kiitosta ja kehuja hyvin tehdystä työstä. Olipa joukossa myös esimerkkejä niistä tilanteista, joissa olin onnistunut. Viestissä ilmaistiin selkeästi arvostus tekemästäni työpanoksestani lippukunnassa. Tämä lämmitti mieltäni kovasti ja olin hyvin otettu luettuani viestin. Kyseinen johtaja saikin heti vilpittömän kiitosviestin.

Kun olin vastaukseni naputellut, jäin itsekseni pohdiskelemaan. Tuntui siltä kuin olisin saanut ylimääräisen energialatauksen. Miten niinkin pieni ja yksinkertainen asia kuin toisen kehuminen ja kiittäminen parilla lauseella voikin merkitä niin paljon! Ja silti yhden yksinkertaisen sanan ääneen sanominen on joskus niin hankalaa.

Yleensä, kun jokin asia menee pieleen, ollaan heti hakemassa syyllistä ja jakelemassa haukkuja. Kun jokin asia taas sujuu hyvin, pidetään sujumista ja sen eteen tehtyä työtä itsestäänselvyytenä. Tai sitten ihmetellään että "Miten se nyt noin hyvin meni?". Näissä tilanteissa helposti unohtuvat tekijät tapahtuman taustalla. Jonkin asian järjestelyyn - oli lopputulos sitten hyvä tai huono - on joku henkilö käyttänyt aikaa ja vaivaa, ylipäänsä tehden parhaansa päästäkseen mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Negatiivisen tai olemattoman palautteen ansiosta nämä henkilöt tuskin montaa kertaa vaivautuvat uudestaan aikaansa minkään asian eteen käyttämään. Ainakaan vapaaehtoisesti.

Sen sijaan, että heti alettaisiin sättiä vähän vähemmän onnistunutta suoritusta, voisi muistaa tarjota tukeaan ja kannustaa ja rohkaista eteenpäin ja yrittämään uudelleen. Ja hyvin tehdystä työstä voisi muistaa kiittää ja kehua. Niinkin pieni asia kannustaa jaksamaan eteenpäin, ja tarttumaan toimeen uudestaankin. Itselleni kiitoksen saaminen oli hyvin tärkeätä. Vaikeiden tilanteiden kohdatessa voin nyt palata lukemaan viestin uudelleen - se on todiste ja muistutus siitä, että teen lippukunnassa hyvää työtä ja työpanostani arvostetaan. Muistutus siitä, miksi partio on minulle niin tärkeää.

Muistetaan siis kaikki välillä pysähtyä, ja kiittää kaveria, työtoveria tai muuta läheistä ihmistä. Kiitos on pieni sana, joka ilahduttaa varmasti!