Se on salaisuus

Huomenna on jouluaatto. Yleensä tässä vaiheessa pitäisi kaikki olla jo siivottuna, kaupassa on käyty, koristeet ovat paikallaan ja kaikki perinteiset jouluherkut valmiina, sekä tietysti kaikki lahjat paketeissaan. Saahan sitä toivoa. Tänäänkin olen siivonnut koko päivän ja juuri valmistan herkullista glögijuustokakkua. (Pidetään sormet ristissä että se oikeasti on hyvää!) Sen lisäksi kun kaverit saivat lahjansa jo aikoja sitten, on perheen lahjat vielä paketoimatta ja yksistä lahjasukista puuttuu kärki. Eihän joulu ole ollenkaan stressaavaa, eihän?

Kovasti on aina yritetty opettaa, että ei saa pitää salaisuuksia. Kuitenkin joulun alla niitä on kaikilla. Salaisuudet on osa joulua. Olen varma, ettei kukaan perheeni jäsenistä tiedä, mitä löytävät antamistani lahjakääröistä tänä vuonna. Sen sijaan, olen itse saanut tietää muutamia lahjojani tai päässyt valitsemaan niitä. Ihan vain siksi, että järkevä lahja on käyttökelpoinen ja tulee tarpeeseen mieluummin kuin on jokin turha härpäke, jota ei tarvitse mihinkään. Käyttötavarat, kuten esimerkiksi vaatteet ovat aivan mainioita lahjoja.

Hienointa joulussa on se, että pääsee hetkeksi eroon arjen hyörinästä. En ole viimeisten muutaman päivän aikana juurikaan ehtinyt ajatella koulua tai partiota, niin paljon on ollut muuta tekemistä. Hyvää se vain tekee, jaksaa sitten paremmin kun arki lähtee taas rullaamaan täyttä vauhtia.

Oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille lukijoille!

jouluväsymyksensä voi tilata myös ennakkoon

 Partio on hiljattain jälleen vienyt multa yöunia, ensin oli iso johtajiston kokous, sitten lippukunnan joulujuhlat ja niitä edeltävä kahden vuorokauden harjoitteluaika erästä ohjelmanumeroa varten. (se kaksi päivää oli aivan liian vähän, ei tsiisus..) Vielä kun saisin tehtyä postauksen viimeisimmästä sudariretkestä...rakas joulupukki, saisinko pari lisätuntia vuorokauteen, ja energiaa siihen samaan pakettiin?

Näiden kaikkien jälkeen oon päässyt nukkumaan vasta yhdeksän maissa, vaikka seuraavana päivänä herätys töihin on aamuneljältä. Pirteä pikku jouluapulainen tässä terve :D

Viimeiset 11 aamua putkeen tällasta maisemaa

 Onneksi töitä on enää huomenna. Joulufiilis on lähti lomailemaan jonnekkin, vaikka parhaani yritin pelastaa sen pistämällä töissäkin tonttulakin päähän. Ja tein itse joulukalenterinikin..

Ehkäpä se joulufiilis palaa kun pääsee nukkumaan univelkoja pois. Ja saa hoidettua kaiken rästiin jääneen ja pääsee hetkeksi vain olemaan.

Joka tapauksessa, mun välivuoteeni alkaa vihdoin ja viimein kuulua jotain vähän huikeampaa miltei heti joulun jälkeen!! Ihan tervetulleita ovat siis nämä joulun tuomat vapaapäivät.

Suomi 95

Kuva: www.platsiteatteri.fi

95 vuotta sitten Suomi julistautui itsenäiseksi. Itsenäistymisen prosessi kesti koko autonomisen ajan, ja olemme nyt olleet itsenäisiä lähes yhtä kauan. Mitäköhän tulevaisuus tuo tullessaan?

Partiolaiset kuuluvat, syystä tai toisesta, itsenäisyyspäivän viettoon. Omalla lippukunnallamme oli perinteinen juhla niin, että osallistuimme seurakuntamme jumalanpalvelukseen kantamalla lipun sisään ja lukemalla tekstit sekä kantamalla kolehdin. Kirkonmenojen jälkeen jatkoimme omalla juhlallamme, jossa annettiin lupauksia ja jaettiin suoritusmerkkejä ja ansiomerkkejä. Muualla partiolaiset osallistuivat itsenäisyyspäivän juhlintaan mm. soihtukulkueilla, lipunnostoissa ja sankarihaudoilla käymisellä.

Heidi Jokinen Presidentinlinnassa, Kuva: Iltalehti

Tänä vuonna Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Heidi Jokinen oli kutusuttu Linnan juhliin. Päällään Jokisella oli sininen puku, jonka helmassa oli valko-taustainen SP:n logo. Yle:n juontajat kommentoivat kauhuissaan "Eikös tässä menty nyt liian pitkälle mainostamisessa?" ja täytyy sanoa, että olin itsekin hieman järkyttynyt. Aivan kuin puheenjohtajalla olisi ollut iso banneri kietaistuna vyötäisille. Idea hyvä, toteutus... no, varsin mielenkiintoinen. Kenellekään ei varmaan käynyt epäselväksi, mitä tahoa Jokinen edusti. Ja media saa taas pohtia ja mässäillä, oliko tämä nyt sitten niin tyylikästä.
Katso Ilta-Sanomien uutinen tästä.

Yksi kauneimmista itsenäisyyspäivän perinteistä on ehkä kahden kynttilän polttaminen ikkunassa. Sinivalkoiset kynttilät ovat juhlallisia, ja muistuttavat meitä menneistä sukupolvista. Kiitos Suomen itsenäisyydestä kuuluu myös sotaveteraaneille sekä heidän kaatuneille tovereilleen. Onnea itsenäinen Suomi 95-vuotta!

ps. Tampereelle avattiin tänään Suomen Partiovarusteen uusi myymälä!

Valoa pimeyteen

Pimeä ja kylmä syysilta (no talvihan nyt on jo käytännössä) kaipaa aina jotain piristystä. Siksi on keksitty valot. Kynttilät, valosarjat ja takkatuli auttavat luomaan lämpimän ja kodikkaan tunnelman. Myös kaupungit piristävät asukkaitaan valoilla. Tässä hieman materiaalia.

Tampereen keskustori sai kuusen tässä jonkin aikaa sitten.

Tampereen 47. valoviikot

Valoviikoilta löytyy rakastettuja satu- ja eläinhahmoja

Aamun hiekkamyräkät muuttuivat iltapäivällä lumimyrskyksi, kun lumisade kulki etelästä myös tänne meille. Pitihän se arvata, että uutisissa kerrotaan kaikki siitä kuinka talvi "yllätti" taas kerran. Näin kylmällä ja ikävällä kelillä on partiolaisenkin kiva käpertyä lämpimän huovan alle höyryävän juoman kanssa ja tunnelmoida kynttilän valossa. Kaikkein parhaita ovat ne itse valetut kynttilät!

aukkoja sivistyksessä

En nyt rupea määrittelemään sivistystä sen kummemmin, mutta tein pientä listaa asioista, joiden kohdalla olen huomannut, että saa vinoja katseita osakseen jos tietämys niistä on samaa luokkaa kuin pahvilaatikossa asuvalla. Tai mulla. Jotkut asiat selkeästi vain pitäisi olla hallussa.

1. En ole toistaiseksi nähnyt ainuttakaan 007- leffaa. Muunmuassa.
 Pari minuuttia näin casino royalesta, mutta siinäpä se. Myös muita olennaisia nämä-leffat-on-nähtävä-ennen-kuin-kuolee- leffoja, kuten aamiainen Tiffanylla ynnä muita on näkemättä. Lista on niin pitkä että eipä puhuta siitä sen enempää...

2. Myös musiikkitietämyksessäni on pahoja puutteita
Tätä blogitekstiä kirjoittaessani kaverini kertoi popedan tulevan piakkoin keikalle tähän lähistölle ja näytin kysymysmerkiltä kunnes sain linkkejä kyseisen yhtyeen biiseihin :D Samoja tunteita ovat herättäneet myös mm. CCR, Pink Floyd ja Depeche Mode... osan kohdalla palasia on loksahdellut paikoilleen kun on kuullut jonkun kappaleen ja huomannut tietävänsä sen entuudestaan mutta joo. Ei ole hyvä tämä.

3. Puhumattakaan videopeleistä.
En ole koskaan pelannut edes super mariota. Ja jotenkin kaikki muut tuntuvat pelaavan koko ajan jotain, ja sitten mä olen ihan pihalla siitä mistä puhutaan.

4. En oikeastaan lue sanomalehtiä.
  Jos lukiosta jotain opin, niin sen että sanomalehtien lukeminen on melkein yhtä tärkeää kuin hampaiden harjaaminen, molempia pitäisi harrastaa päivittäin. Niiden lukemista promosi kolme vuotta putkeen historian-/yhteiskuntaopin opettajani, mutta vaikka kovasti meinasinkin, ei Aamulehdestä tullut jokapäiväistä rituaalia. (syytä olisi ollut, kun en niillä tunneillakaan mitään tehnyt) HBL:llää kävin kirjastossa lukemassa pari kertaa, ja se oli oikeastaan kivaakin, mutta jotenkin sekin vähän jäi. Sarjiksetkin luen vain sunnuntaisin...

 5. Enkä lue hirveästi muutakaan.
Pari kirjaa vuodessa on riittänyt, tai niin luulin. Pienempänä kävin melkein viikottain kirjastossa ja luin aina kun kerkesin mutta jäipähän sekin. MIKSI EN TEE ASIOITA JOISTA PIDÄN?!?!Ja kun lukee vähän, on hirveän korkeat kriteerit sille mitä alkaa lukea ja kohta onkin noidankehässä jossa ei luekaan enää mitään kun ei löydä mistään sopivaa tajunnanräjäyttävää teosta. Damn.

6. juuri nytkin rajoitan termin sivistys länsimaisen massakulttuurin tuntemukseen
 Jos huomaat tekeväsi samoin niin sanakirja avartaa näkökulmaa kummasti...


7. derivointi poistui aivoistani
about samalla sekunnilla kun pakolliset matikankurssit loppuivat. Silti yhä kehotan välillä ihmisiä derivoimaan itsensä toiseen ulottuvuuteen, tai muuten vaan väärinkäytän koko termiä. Muutenkin siirryn laskimen/kynän ja paperin pariin heti jos sormet loppuvat kesken. Koulussa saatu yleisssivistys? "Muutamat pikkujutut" voisivat vaatia kertaamista että palaisivat muistiin, myönnetään :D

Nuo ainakin kehtasin tunnustaa :D Tuleeko muita hyviä mieleen kenellekään? Seuraavaksi pitäisi kai tehdä postaus siitä mitä sentäs tiedän/osaan!! Koska kyllä niitäkin riittää listaksi asti...kai?   o_O

Toiveajattelua

Maailman ehkä tunnetuimmat partiolaiset ovat Aku Ankasta tutut sudenpentukenraalit Tupu, Hupu ja Lupu. Heidän sudenpennnun käsikirjastaan löytyy kaikki tieto mitä ikinä voi tarvita inkoista leivontaohjeisiin. Ja sudenpentuystäviä löytyy ympäri maailman valmiina auttamaan.Viimeisintä partiolaisiin liittyvää seikkailua voi lukea tämänpäiväisestä Akkarista. Tällä kertaa puheenaiheena kuitenkin on peukaloisten partiovene.

http://www.akuankka.fi/artikkeli/akupedia/muut/sudenpentujen_kasikirja

Olen oikeastaan kadehtinut Ankkalinnan sudenpentuja. Minäkin haluaisin kaikkitietävän sudenpentujen käsikirjan. Toisaalta haluaisin myös tietää, mikä ihme on sudenpentukenraali? Meillä sudenpennut ovat kaikki tasa-arvoisia keskenään. Johtajatehtäviin edetään myöhemmin. Peukaloiset on myös meille ihmeellinen käsite. Vaikka ennen ontiin kolkkapoikia ja tonttutyttöjä, niin nykyään ollaan sudenpentuja, sukupuolesta riippumatta. Hämmentävää, eikö? Yksi asia ainakin on varmaa. Suoritusmerkkejä tulee kuin sieniä sateella. Siltä ainakin tuntuu, nyt kun niitä merkkejä tilaillaan valmiiksi loppuvuoden juhlissa jaettavaksi.

Merkkien ohella oma elämäni kulkee normaalia rataansa. Kauhukseni huomasin, että abivuodesta on enää vain puolet jäljellä, ja ilmoittautuminen ensi kevään kirjoituksiin tapahtuu nyt. Ja niitä syksyn arvosanoja odotellaan myös, hieman hermostuneina. Joskus kuitenkin yllätän itseni toivomasta, että tänä kaikki olisi onnellisesti ohi.

Toinen mitä toivoisin kovasti on, että tulisi oikein kunnolla lunta. Tänään tuli vaakatasossa kylmää räntää. Miltä kuulostaisi metri lunta ja jonkin verran pakkasta?

Olipa taas kerran halloween

Siis enhän minä mittää halloweenia, kaupallista roskaa koko homma. Pelkästään huvittaa nähdä kauppojen pursuavan kurpitsa- ja luurankokrääsää, kuin alkulämmittelynä joulusesongille. Ehkä silti satuin tänä vuonna leipomaan pikkuriikkisen "kurpitsa"kakun..

Ja viime vuonna innostuimme äitini kanssa kaivertamaan kurpitsoista lyhtyjä, samoin kaverini esitti hiljattain kutsun illanistujaisiin ja saattoi sanoa samassa lauseessa sanan halloween. Juu aivopesu on toiminut, myönnetään. 

Toisaalta, nyt vanhemmiten olen miettinyt että lapsena olisi ollut kivempaa kiertää naapuritaloissa kysymässä "karkki vai kepponen?" ties miksi kummajaiseksi pukeutuneena, sen pääsiäistrulleilun sijaan.Olisi ollut enemmän vaihtoehtoja, miksi pukeutua. Enemmän jännitystä ilmassa kun päivä olisi pimennyt nopeasti ja kaikki kummitukset sun muut olisivat olleet liikkeellä, pääsiäispuput kalpenee kyllä sellaisen rinnalla!

Tietysti molempi parempi, enemmän karkkia ainakin. Molemmista juhlista on tullut kaupallisia kulutusjuhlia aika monelle eikä enää ole väliä sillä mitä juhlitaan ja miksi. Aina voi silti miettiä juhlan alkuperäistä tarkoitusta ja sitten päättää osallistuuko rahallisesti mukaan menoihin. Ja samalla muistaa että monessa suomalaisperheessä lapset jäävät ilman joululahjoja, kun tulot juuri ja juuri riittävät perustarpeisiin. Omasta mielestäni juhlia voi aina jos tilaisuuksia tulee, tai ainakin vähän poiketa rutiineista. Tunnelma ei ole sidottu budjettiin!! Vuosi on pitkä ja tavanomaisia arkipäiviä riittää kyllä, ei niitä tarvitse säästellä :)

Jouluisissa tunnelmissa

Marraskuu on alkanut aika sateisena. Tylsää. Mutta marraskuu tarkoittaa monesti sitä, että voimme ryhtyä unelmoimaan joulusta. No, jouluiset mainoksethan ovat pyörineet jo jonkin aikaa mutta se onkin sitten ihan eri asia. Meidän keittiömme täyttyi tänään ihanasta tuoksusta, kun paistoin erän joulutorttuja. Lisäksi laitan tähän myös erän Minnan viikko sitten ottamia, talvisia kuvia tunnelmaa luomaan. Toivottavasti joulu on oiekasti valkoinen.

 ps. Muistattehan, että juuri nyt tontut ovat liikkeellä kaikkein vilkkaimmin. ;)

hämärähommissa, käytä heijastinta...

Tänään heräsimme aurinkoiseen ja LUMISEEN aamuun, lisäksi (partio)joulukalentereita myydään ja hyvin hyvin pian mä saan omani!!!! :) Olen sen verran jouluihminen että kalentereita on aina ollut useampi joka vuosi. Lähes kaikki mahdolliset merkit on tullut testattua, mutta partiolaisten adventtikalenteri on ja pysyy vakiohankintana.

Lisäksi olen yhtäkkiä päässyt keikkaluontoisiin töihin (mistä myös maksetaan!), ollut kaupunkifestivaalilla vapaaehtoistöissä, sekä huomannut että partioonkin voi kuluttaa paljon aikaa. (eikö sekin lasketa vapaaehtoistyöksi?) Vielä hetki sitten mulla oli sellainen tunne että aikaa olisi vaikka muille jakaa, eikä tekemistä ollenkaan....kuinkas sitten kävikään? Niinistö varmaan on tyytyväinen kun yksi nuori lisää poistuu kotisohvalta ja liittyy veronmaksajiin. Lisäksi on kunnallisvaalit ja kaiken maailman tapahtumia tulossa. Hirvee härdelli? Elämä on.

Partion tiimoilta olimme äärimmäisen toimeliaita Tuulian kanssa, sillä kun molemmilla oli vapaapäivä, lähdimme kauas peräkylille talsimaan kymmenisen kilometriä kirpeässä syysilmassa. Tällähän saimme tehtyä taustatutkimusta tulevaa retkeä varten. Matkan varrelta bongasimme toisen lippukunnan jättämän heijastinreitin, busted! :D

maratoonarit yön pimeydessä

Lukiosta löytynyt kolmen koplani on ottanut tavakseen melkoisen infernaaliset maratonit. Urheilusta ei ole kyse kuitenkaan, vaan leffoista ja tv-sarjoista. Näiden maratonien pääidea on selkeä, paljon kaikkea epäterveellistä, paljon katsottavaa, koko yönä ei nukuta. (paljoa)

Viimeöisen maratonin saldoa:

 Soittolistaa...

 Hiukan tuotesijoittelua, myönnetään, mutta jossain vaiheessa alkoi lisäkofeiini kuulostaa hyvältä.

 Ja sen jälkeen tuntui vielä paremmalta idealta värjätä kaverin hiukset siinä yhdeltä aamulla...

jonka jälkeen sovittelimmekin jo toistemme housuja...huomasimme olevamme vielä aivan samaa kokoa, joten tiedänpäs nyt kenen vaatekaapille suuntaan jos oikein paha vaatekriisi iskee :D                                            

 Sitten otimmekin jo kovin epämääräisiä ja hämäriä   taiteellisia kuvia, jotka on parempi kuitenkin jättää vain kolmen koplan tietoisuuteen...

Lopuksi luovutin ja menin seitsemältä aamulla ottamaan puolen tunnin aamu-unet, jonka jälkeen pistimme pussin ranskalaisia uuniin ja niitä aamiaiseksi syödessä ehdittiin katsoa vielä pari  Rillit Huurussa-jaksoa. Siis mikä infernaalisuus? Vähintäänkin verisuonten tukkeutuminen on lähellä jos liian usein pitää maratonin.

 Kavereiden suunnattua koteihinsa meinasin mennä nukkumaan, jäinkin koneelle, taisin tulla tulin värvätyksi äidilleni kantoaasiksi Hulluille Päiville, jonka jälkeen olisi vielä kololla joulumyyjäisiin liittyvää miitinkiä. Eikun lisää Beroccaa vaan?? Onneksi lähetin työhaastatteluja jo eilen, tänään ei olisi tullut kyllä mitään mistään...

Poliisisedän juttusilla...

Onneksi ihan positiivisella asialla olin, en siis ryöstänyt pankkia tai muuta vastaavaa. Siis ei mulla mitään ennakkoluuloja ole mutta hämmennyin melkein itsekin kun sain ajamani asian eteenpäin, se ei kuitenkaan ole mikään passin uusiminen tai mikään iso tv:stä tuttu, ylennyksen tuova action-pläjäyskään. Aikaakin kului vain about vartti...Pääsette toki osalliseksi kyseisestä asiasta vielä tavalla tai toisella, ihan hienoa settiä luvassa :)

 Tämän myötä on kyllä melko mieltä avartava päivä takana. Sen lisäksi että sain jotain tämänkaltaista aikaan, vaikka jouduin hieman improvisoimaan, muuttamaan suunnitelmia lennossa ja ylittämään mukavuusalueeni, sain positiivisen kokemuksen virkavallasta ynnä muista (lue: mitä 112:n kautta toimitetaan). Kuinka monella sellainen on, kuinka monelle sellainen olisi tarpeen?

 Olen tasan kerran joutunut soittamaan hätänumeroon juuri ja juuri yläasteikäisenä (arveltiin kavereiden kanssa että eräs lähiömme keskustaan simahtanut henkilö voisi olla myrkytystilassa) ja hetki kesti neiti hätänumerolla tajuta etten soita pilapuhelua, vaan oikeasti haluan ambulanssin paikalle tsekkaamaan tilanteen. Näin siis meilläpäin...

Ja ihmiset hoi! Otamme parannusehdotuksia vastaan, mitä lisää, mitä jätetään väliin. Ja kysymyksiä saa nyt esittää maan ja taivaan väliltä, parhaimpiin vastaillaan Tuulian kanssa yhdessä ja erikseen. Luvassahan on melkoinen kysymys-vastaus-postaus jossa saattaa paljastua vaikka mitä :P

Kurssi kohti partiota

 Lippukuntamme järjestää aikuisille suunnatun, partiotoimintaan perehdyttävän kurssin. Kurssi pidetään parille arki-illalle jaettuna ja ensimmäinen osa oli siis alkuviikosta. Toinen meistä toimi lastenvahtina, toinen taas kurssittajana. Tässä meidän molempien näkökulmat kurssiin.

 Minna:

 En aluksi ollut kurssin toteutukseen, suunnitteluun, tai mihinkään muuhunkaan siihen liittyvään osallinen, kunnes minut yhtäkkiä viime sunnuntain kirkon jälkeen rekrytoitiin sinne lastenvahdiksi. 

Näin ollen palloilin pian kolomme läheisessä kaupassa kahden muun johtajan kanssa ostamassa ruokaa kurssilaisille, hetkeä myöhemmin istuin leikkihuoneessa johtajien ja pikkulasten sekamelskassa. Kukaan johtajista ei ollut mikään Jo Frost, mutta katastrofeilta vältyttiin. Lapsia vahdittiin vain muutama tunti, mutta varsinkin parivuotiaissa riitti virtaa sekä ääntä ja kuolaa vaikka muille jakaa...illalla taisi yksi jos toinenkin johtaja painua pehkuihin hyvissä ajoin :) Ainakin opin arvostamaan lastentarhanopettajia ym. useamman pienen lapsen kanssa päivittäin toimivia entistä enemmän...

Olin kaupoilla ja kololla hieman yli neljästä lähes iltayhdeksään asti, mihin ihmeeseen se aika taas humahti? Tiedä häntä, mutta ensi viikolla sama uudestaan.

Tuulia:

Kurssin järjestäminen on aikamoinen homma. Mitä pitäisi oikein kertoa? Mikä on oleellista?  Miten pitää aikuiset kiinnostuneina? Mitä jos tulee liian vaikeita kysymyksiä? No, onneksi en ollut ainoa kurssittaja tällä kurssilla, ja materiaalitkin saimme melkein valmiissa paketissa. Ei se silti tarkoita, että kaikki olisi helppoa. Ennen kurssin ensimmäisen osan alkua, juoksin ympäriinsä. Missä on dataprojektori ja missä fläppitaulu? Entä tussit ja kartongit? Oho, ensimmäiset kurssilaiset ovat jo paikalla, ja kololla on vielä edellinen ryhmä. Onneksi kaikki kuitenkin sujui, ja lopulta istuimme kaikki kololla: muutama kurssittaja ja toistakymmentä kurssilaista. 

Pienen esittelykierroksen jälkeen pääsimme asiaan. Partion alkuperä, päämäärät ja arvot sekä tarkoitus tulivat illan aikana tutuiksi. Kurssin aihealueet tosin löytyvät kaikki netistä, mutta uskon, että kaikki oppivat jotain uutta. Toisessa osassa paneudumme asiaan hieman tarkemmin, ja toivottavasti saamme kurssilaisista lippukuntaamme muutaman uuden jäsenen. :)

Tee se itse: narupallopeli

Tarvikkeet

 Suoritamme sudenpentujemme kanssa leikki-jälkeä (eli suoritusmerkkiä). Jälkeen kuuluu mm. oman pelin tekeminen, josta siis saimme idean tämän perinteisen taitopelin askarteluun. Kymmenen energistä pentua, vettä ämpäreissä, leikkaaliimaakoristele ja alle tunti aikaa samassa lauseessa voivat olla melkoinen hasardi, mutta ei tässä yhteydessä. Ohjeet ovat yksinkertaiset ja soveltuvat myös perheen pienimpien kanssa askarteluun.

Tarvikkeet:

Koristele!

- puuhelmi
- huovutusvillaa
- tyhjä, pesty jogurttipurkki
- pätkä villalankaa
- mäntysuopaa
- kylmää ja kuumaa vettä


1. Koristele jogurttipurkki haluamallasi tavalla. Me käytimme paperinpaloja ja liimaa.

2. Sido puuhelmi villalangan toiseen päähän.

Käytä sopivasti huovutusvillaa

Huovuta!

3. Ota sopivasti huovutusvillaa, ja kääri se puuhelmen ympärille. Huovuta mäntysuovan avulla vuorotellen kylmässä ja kuumassa vedessä. Huuhtele, ja anna kuivua.

Käytä paljon mäntysuopaa!

Varo kuumaa vettä!

4. Tee purkin pohjaan reikä, josta villalangan toinen pää pujotetaan. Reiän voi aikuinen tehdä vaikkapa saksilla. Tee iso solmu, ettei lanka lähde irti.

Valmis peli

5. Peli on nyt valmis! Pelin tavoitteena on saada langan päässä oleva helmi heitettyä kuppiin.

Vinkvink: tällaisen voi askarrella vaikka yo-kirjoituksissa, jos tylsyys iskee. Tyhjentää vaan jogurttipurkin ja pistää pyyhekumin kengännauhan päähän...

sunnuntaiaamu kirkonpenkillä

Vaikka emme muotibloggaajiksi vielä rupeakaan, saatte silti hieman tuntumaa tämänaamuisista asukokonaisuuksistamme.

Omamme, sekä naapurilippukuntamme osallistui taustayhteisönä toimivan seurakunnan jumalanpalvelukseen. Melkoisen monella oli peitto ilmeisesti ollut ylitsepääsemättömän painava tänä aamuna. Allekirjoittanutkin saapui paikalle viimeisellä minuutilla... (Siis mitkä illanistujaiset ja viiden tunnin yöunet?) Lopputulos oli kuitekin sujuva, toimme kuulemma mukavasti lisäväriä ja puolin ja toisin ollaan valmiita toteuttamaan samankaltainen järjestely uudestaankin :)

Asumme erittäin monikulttuurisella alueella ja on ollut jonkinmoinen kysymys, miten yhdistetään seurakunta taustayhteisönä, sekä mahdollisimman monikulttuurinen ja avoin partiotoiminta. Pikaisen googlettamisen tuloksena selvisi, että Tampereella on 29 lippukuntaa, joista 25 taustayhteisönä toimii seurakunta. On selvää että yhteistyötä tehdään, mutta se ei ole keneltäkään pois eikä pakko kenellekään. Maalaisjärjellä ja avoimella keskustelulla pääsee yllättävän pitkälle, ja aina voidaan soveltaa. Toivottavasti siis uskonnollinen/etninen/kulttuurillinen syy ei ole ollut kenellekään este partiointiin tai mihinkään muuhunkaan :)

Loppukevennyksenä kerrottakoon, olen tänään pitkästä aikaa myös tehnyt suursiivousta (omassa huoneessani). Parkourradasta selviytyy jo ilman vuorikiipeilyvarusteita :D

Partioaitan uusi myymälä

Tampereen Partioaitan uusi myymälä aukesi asiakaskunnalle eilen aamulla klo 10. Myymälän eteen oli jo kauan ennen sitä muodostunut ryhmä odottajia, jotkut tarkoituksella ja toiset taas ohikulkijoina. Väkijoukko kasvoi koko ajan ja moni ihmetteli: "Mitä tässä oikeen tapahtuu?"

Myymälän ovet olivat tuskin auenneet, kun tilat olivat jo täynnä ihmetteleviä asiakkaita. Ensimmäiset ostotkin tehtiin ensimmäisen kahden minuutin sisällä ovien aukeamisesta. Väenpaljoudessa kulkeminen oli hieman vaikeaa, täytyy myöntää, mutta näky oli hieno. Syrjäisemmältä alueelta kaupungin keskustaan muuttanut Partioaitta on nyt saanut enemmän toimitiloja. Tavaraa ja henkilökuntaa myymälään mahtuu (ja tarvitaankin) paljon edellistä enemmän.

Vaikka uusia myyjiä ja tilapäisiä avustajia olikin paljon, löysin myös monet tutut kasvot, jotka tervehtivät asiakaskuntaa hymyillen. Sietää sitä hymyilläkin, näin hieno tapahtuma. Jututtaessani tuttuja myyjiä, he kertoivat olevansa todellä hyvillään muutosta, ja ensivaikutelmat olivat positiivisia. Koko ajan asiakaskunta pyöri ympärillä, etsien hyviä tarjouksia. Taidan itsekin pistäytyä siellä uudelleen, pikapuoliin.

Retkeilyä!

Viime viikonloppuna osallistuimme yön yli kestävälle lippukuntamme retkelle. Poikkeuksellisesti retki oli tarkoitettu myös lasten vanhemmille ja sisaruksille, joita oli uskaltautunut mukaan ihan kiitettävästi. Koska ideana oli tutustuttaa vanhempia partioon, pidettiin retki hyvin perinteisellä kaavalla.

Tässä hiukan leiritunnelmia, kronologisesta järjestyksestä on turha haaveilla :P

Mitä olisikaan leiri ilman minkäänlaista askartelua...? 

(hyvä syy myös olla sisätiloissa sateelta suojassa, ei me sokerista olla mutta joku raja on meilläkin.)

 Rastiradalla ryhmien odottelua. Omalla rastillani ryhmät kirjoittivat jatkotarinaa, joka jo itsessään oli hilpeyttä herättävä. Lisäksi olin aitiopaikalla näkemässä mitä maitolaatikkorastilla tapahtui :D

                                               Illalla sauna, näissä maisemissa olisi varmaan yksi jos toinenkin mennyt uimaan, jos lämpötilat olisivat olleet vähän inhimillisemmät. Muutama kävi kyllä järvessä, mä en.

 Iltanuotiopaikkana toimi kota jälleen kerran

                                Ja jos johtajille antaa pari minuuttia aikaa olla omissa oloissaan....

                                    

                                                   

Yöllä olimme yhdessä neljästä kuuteen kipinässä. Seuraamme ilahdutti myös hasselpähkinäsuklaa, tosin vain ensimmäiset puolisen tuntia, jonka jälkeen tökimme toisiamme hereille vähän väliä. Ja siis mikä vähäiseksi jäänyt yöuni? Olihan meillä ainakin 40 cm leveä nukkumatila jaettavana....

Toisilla leiri loppuu siihen kun poistutaan leiripaikalta Toiset (siis johtajat) viettävät vielä iltansa viritellessään telttoja ja muita varusteita kuivumaan, jäävät johtajien kokoukseen pariksi tunniksi sekä pari päivää myöhemmin tulevat paikalle pakkaamaan kuivuneet varusteet.

Seuraavaa reissua odotellessa!

Isot ja pahat YO-kirjoitukset

Huh, iso urakka onkin ohi sitten tältä erää, vaikka muilla jatkuukin vielä. Kahdesti kävin istumassa pitkän päivän, ja tulokset tulevat sitten seuraavien viikkojen aikana. En ole aivan varma, olenko huojentunut vai en, mutta eipähän tarvitse niistä kahdesta aineesta enää huolehtia. Suunta kohti seuraavia koitoksia!

Eväätkin olivat mitä parhaimmat. Hedelmäsalaattia ja tonnikalapastaa sekä pussillinen panttereita. Ja hieman kuivattuja mangoja siinä sivussa. Keväällä voisi pastan kanssa kokeilla vaikkapa herne-maissi-paprikaa tai jotain vastaavaa. Ja tietenkin apunani oli sporkki (eikä se metallilusikka josta kovasti varoiteltiin).

Terveisiä Broadwaylta

Jukka Leisti, Ronja Alatalo ja Satu Silvo

Kaiken tämän kirjoitustouhun keskellä ehdin, ihme kyllä, käydä myös teatterissa. Olimme perheeni kanssa Tampere-talossa katsomassa Annie-musikaalin. Näyttelijöinä nähtiin useita näyttelijäkonkareita, kuten Petra Karjalainen, Satu Silvo, Ilmari Saarelainen ja Tuttiritarinakin tunnettu Jukka Leisti. Myös uusia ja taitavia näyttelijänalkuja oli lavalla paljon esittämässä orpokodin lapsia, mutta näistä mainittakoon erityisesti pääroolia eli näyttelevä Ronja Alatalo, jonka osaaminen oli huikeaa. Ja ihanin oli tietysti Prada-koira roolissaan Sandynä.

Musiikissakaan ei ollut valittamista. Toki laulut olivat tuttuja tämän klassisen Broadway-musikaalin monesta eri lava- ja elokuvaversiosta, mutta sanoitukset olivat uusia. Käännökset olivat mielestäni erittäin onnistuneita, ja laulujen sanoma tuli esille selkeästi. Orkesteri vain olisi voinut ehkä soittaa hieman hiljempaa...

Oli miten oli, suomalainen versio Anniesta oli erittäin onnistunut ja sitä oli mukava katsella. Suosittelen!