Konnichiwa!

Niin siinä sitten kävi, että heikolla hetkelläni päätin lähteä mukaan ensi kesän maailmanjamboreelle Japaniin. Mitä sitä muutakaan voi silloin kun ihan pyydetään. Leirilippukunnanjohtajia kaivattiin lisää nuorten leiriläisten matkaa turvaamaan ja eräs ystäväni innosti mukaan. Nyt ovat suunnitelmat jo pitkällä ja odotan reissua kovasti. Opettelin jo muutaman lauseen japania, etsin koko ajan tietoa ja huomaan kiinnittäväni huomiota kaikkeen aihealueeseen vähänkin liittyvään.

Kesällä sain muiden leirilippukunnanjohtajien kanssa koulutusta pestiin - paljon tietoa kaadettiinkin päähän niin etten puoliakaan muista. Mutta onneksi tiedostot on kerätty kaikki yhteen paikkaan. Koulutuksen jälkeen olin sähköpostiyhteydessä leirilippukuntani kolmen muun johtajan kanssa ja syyskuussa pidimme ensimmäisen ennakkotapaamisen ja pääsimme tutustumaan omiin leiriläisiimme. Niihin nuoriin, joiden kanssa vietämme Japanissa lähes kaksi viikkoa.

Ennakkotapaaminen sujui hyvin. Itse olin erittäin innoissani siitä, että pääsin pitkästä aikaa nukkumaan kaksi yötä laavussa - oikein kunnon eräilyhenkeen. Ruoatkin tehtiin täysin nuotiolla ja trangialla. Sudenpentujen kanssa kun yleensä olemme olleet jollain kämpällä. Me neljän hengen johtotiimi saimme paremman kuvan toisistamme ja työskentelytavoistamme. Ja leiriläiset vaikuttavat oikein mukavilta ja reippailta nuorilta. Viikonloppu kului lähinnä toisiimme tutustuen, nimien opetteluun ja jutellessa tulevasta reissusta. Ja säät suosivat hienosti. Iltaisin oli kiva istua nuotiolla keskellä ei mitään ja katsella tähtiä. Seuraavaakin tapaamista jo suunnittelimme - sitä odotellessa.