Rullaati rullaa...

Klara vappen till alla!

Vappu on iloinen ja riehakas juhla. Ainakin useinmiten. Kuten mm. jouluna, myös vappuna on paljon perinteitä. Tässä muutamia omia.

Joka vappu, niin kauan kuin muistan, olemme perheeni kanssa käyneet kuuntelemassa kaksi konserttia. Ensimmäinen niistä on Mieskuoro laulajien puistokonsertti. Repertuaari ei välttämättä vaihdu kuvinkaan paljoa vuodesta toiseen, mutta kajahtavat sävelet ovat iloisia ja keväisiä. Leivosten ja muiden lintujen lauluista herkkiin serenadeihin, sanat ovat tuttuja ja moni laulaakin mukana. Ainakin joskus.

Toinen perinteinen konsertti on heti perään: nimittäin Partiolippukunta Tampereen Kotkien puhallinorkesterin vappukonsertti. Teema, soittajat ja jopa kapellimestari vaihtuvat vuodesta toiseen, mutta silti kyllä tästäkin konsertista perinteitä löytyy. Aikaisemmin Mikkihiiri merihädässä kuului vakituisesti ohjelmistoon, mutta klassikkoa ei ole soitettu nyt moneen vuoteen. Sen sijaan, tänä vuonna sävelet kakuivat unkarilaisin maustein. Konsertin kohokohtia olivat ainakin 10-vuotiaan solistin Unkarilainen tanssi nro 5 (Brahms), saksofoniyhtyeen Poirot Theme ja perinteinen Ankkurit ylös -laulun tahdittama Mieskuoro laulajien vierailu. Mausteet päälle tarjosi Matti Kuusen huumorintäyteinen juonto. Ja tottakai loppuun kajahti tuttu kappale Vaaleanpunaista shampanjaa.

Konserttien jälkeen suuntasin kulkuni vapputorin kautta Minnalle, jossa nautimme maukkaan tortilla-aterian ja jälkiruoaksi munkkeja, tekemääni kääretorttua ja jäätelöä. Ja juomaksi tietenkin simaa. Aika kului elokuvaa katsellessa, syödessä tietenkin ja istuskellessa auringonpaisteisella parvekkeella. Näillä tunnelmilla on hyvä aloittaa kesäkausi, eikö?