Kaikki koulutehtävät on palautettu tältä keväältä. Kaikki mahdollinen jäi taas viime tinkaan, yritin lukea samalla pääsykokeisiin ja mistään mitään tuli. Ja lisäksi ravasin läheisellä teollisuusalueella töissä silloin tällöin. Siivoojatäti täs terve.
Ja ne pääsykokeet? Ensimmäisten jälkeen laahustin pitkin Helsinkiä ja näytin kymmenen metrin päähän siltä ettei ne kokeet menneet kuin Strömsössä (kai?). Se ei estänyt ohikulkijaa hidastamasta vauhtiaan kohdallani ja toteamasta että hiukseni ovat upeat. Tajusin sentään mutista takaisin että kiitos, loppupäivän ketutti vähän vähemmän. Toisista pääsykokeista tulin hirveällä kiireellä takaisin pitämään viimeistä laumaa. Se oli jo tiedossa etukäteen että mä myöhästyisin, mutta sitten...samasta bussista löytyi myös Tuulia...Jälleen kerran päivä pelastui kiitos Kämppiksen joka oltiin värvätty jo aiemmin laumaan tuuraamaan mua, ja nyt myös Tuuliaa. Oli hieman haikeaa pitää viimeinen lauma, vuosi on ollut tosi kiva ja pennutkin ovat tykänneet. (saimme kyllä palautetta siitä ettei mm. karkkipäivää pidetty) Emme myöskään tiedä varmuudella ketkä pentujen kanssa jatkavat syksyllä, ylipäätään missä kaupungissa itse olemme silloin.
perjantai, kaverin synttärit asunnollani, ankkoja mehukattiboolissa, megahyvä täytekakku, levinneitä whoopieseja...illalla ja aamulla muutamia lippukuntalaisia tapaamassa henkilövaakaani rinkkoineen ja seuraavana päivänä Kämppis ja kumppanit suuntasivatkin kohti Islantia, partion ulkomaanprojektin merkeissä. Täällä voi seurata matkaa tarkemmin: http://pieniislanti.blogspot.fi/
Musta tuntuu että mä olin enemmän huolissani siitä että Kämppiksellä on hammastahnat, aurinkorasvat sun muut mukana. Mäkin haluan yhtä hyvät hermot sitten kun lähden itse u-projektiin. Ja Kämppiksen taas pian ehjänä takaisin, aamukahvia on tylsä juoda yksinään!!
Aloitin asunnon kevätsiivouksen, lopetin sen hyvin nopeasti ja päätin kaverin kanssa suunnata museoiden yöhön. http://www.tampere.fi/museoidenyo/
Hei! Me ollaan kaksi nuorta jotka ihmettelee maailman menoa ja joille partio ei ole pelkkä harrastus, vaan myös elämäntapa. Blogin ideana ei ole pelkästään kertoa kaikista mahdollisista partiotapahtumista, vaan siitä mitä myös niitten ohella (siinä elämäksi kutsutussa) tapahtuu. Ja miten siihen elämään vaikuttaa harrastus, jossa on ollut yli puolet elämästään, joka vie suuren osan vapaa-ajasta, ja jonka eteen on valmis uhraamaan vaikka mitä.
Porukka tuntuu tykkäävän sun hiuksista.... ;)
VastaaPoista