Grattis Kämppis!

Kämppikselläni oli synttärit, ja niitähän piti juhlistaa hieman! KeLan konttorissa jonottaessani tapoin aikaa ja kyselin yhteisiltä partiokavereilta hieman suunnitelmista, ja kohta olikin kasassa pieni lössi vierailijoita. Samoin Tuulia ja minä löimme valuutat yhteen ja kävin hommaamassa paljon puhutun ja hehkutetun KIMBLEN lahjaksi. Sen kuljettaminen kämpän läpi omaan huoneeseen ja piilottaminen olivat oma haasteensa, lisäksi salaoperaatio "kimblenhakumatkan" aikana olin pariin otteeseen varma että bussipysäkillä oli aivan Kämppiksen näköinen henkilö. Mikä vainoharhaisuus..?

"joooo kävin vanhempien luona. Kengät tässä vaan on!"

Lisäksi The Kommunistit järjestivät megahienon kortin ja kakun, jota saimmekin syödä pois vielä parina päivänä... :D

huomatkaa täydellinen kuvanlaatu

Luonnollisestikaan mitään ei kerrottu itse päivänsankarille etukäteen. Vasta tuntia ennen vieraiden tuloa aloin siivota asuntoa ja tiskata astioita sun muuta, mikä sai epäilykset heräämään...

"Hei vaihdappas päivävaatteet, meillä on ehkä jotain ohjelmaa tässä kohta!!"
"...onks meille ehkä tulossa joku?"
" ^^ " 
 Koska meiltä ei ole koskaan kiire lähteä pois, oli osa vieraista vähän pitempäänkin paikalla. Tyhjensimme jääkaapista pestopastasalaatin jämiä ja puhuimme äärimmäisen filosofisia iltamyöhään saakka. Ja taidettiin siinä vähän lippukunnan asioistakin ohimennen puhua. Tosin se raukka joka meni mainitsemaan ääneen koulun tai muut vapaapäivään kuulumattomat velvollisuudet, sai nopeasti tyynystä päähänsä.

"Hei mitä te tekisitte jos yhden päivän ajan saisitte olla vastakkaista sukupuolta??"

Hyvää pohjustusta pari päivää myöhemmin seuranneisiin tupareihin tällainen. Ei tää silti mikään biletalo ole, koulut ja "normaali" arki alkoivat, ja jo parin viikon sisään täällä on terapoitu kaveria jos toistakin. Myös omat ajatukset ovat päässä paljon paremmassa järjestyksessä, kun pitkästä aikaa lähellä on joku jolle voin puhua mistä vain. Tai sitten vain olla puhumatta. Täällä rauhalliset arki-illat leffojen parissa, sekä varhaiset aamun hetket ennen kouluun lähtöä ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Onneksi en päätynyt yksiöön, Kämppis on itse parhaus ja kodista on saatu melkoisen hieno, varsinkin kun ottaa pienen budjetin ynnä muut huomioon.

" Näytit vähän siltä että jäädyit. Mitä sun pään sisällä tapahtuu?"
"Jäin vaan miettiin juttuja..."
"Mitä juttuja?"
"Ei mitään ihmeellisiä. Juttuja vaan"

 Viimeksi vanhempia nähdessäni huomasin puhuvani heille uudesta asunnosta kotinani, lapsuudenkoti oli saanut kutsumanimekseen "teidän luona". Alle kaksi viikkoa meni tuohon.

Kaikesta täydellisyydestä huolimatta, hello old friend A. Sinua en olisi jäänyt kaipaamaan.