Niinpä. YO-kirjoitukset lähestyvät. Jo viikon päästä on kuuntelut, ja siitä viikon päästä alkaa kirjalliset osuudet. Jännittääkö? Kyllä! Pelottaako? Vähän. Tuntuu, että mitä lähemmäs tositilannetta mennään, sen tyhjemmäksi pääkoppa muuttuu. Paineita tuo se jonkinlainen tavoite saada hyvä arvosana. Mutta toisaalta, eihän se vähennä valkolakin arvoa, tuli arvosanaksi mikä tahansa, kunhan vain läpi pääsee.
Keskittymiskyky olisi paikallaan, mutta koko ajan tuntuu olevan kaikenmaailman kissanristiäisiä, soittotunteja ja partiokokouksia joissa pitää käydä. Sanotaan kuitenkin että tämä vuosi on yksi tärkeimmistä. On vain pitänyt opetella sanomaan ei - joka on erittäin vaikeaa.
Stressi vähenee hieman tällä viikolla. Koulun oma versio orjapäivistä on huomenna ja sitten jo torstaina on meillä abiturienteilla sata aamua lukiota jäljellä. Nopeasti se aika menee. Nyt ehkä olisi aika palauttaa mieleen se kuuluisa lausahdus:
Carpe diem!
Tartu hetkeen! Sillä aika ei pysähdy, vaan jatkaa kulkemistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi, ole hyvä :D