saa itse päättää omista menoistaan ja asioistaan.
Huomaan olevani kahden kaupungin kansalainen. Toisaalla opiskelen, toisaalla taas harrastan. Ja hämärämpinä hetkinä en edes tiedä, mikä minulle varsinaisesti on se koti, kun en oikein tunne kuuluvani mihinkään.
Yksi suurimmista haasteista on ollut se, kun oma kotilippukunta on toisella paikkakunnalla. Minun onnekseni välimatka ei ole liian pitkä - pystyn helposti osallistumaan viikonloppuisin retkille ja tapahtumiin niin halutessani tai kun on tarpeen. Kuitenkin pestini esimerkiksi Roihu-yhteyshenkilönä on haasteellinen ja helpottuisi huomattavasti kun voisin toteuttaa asioita paikanpäällä ja olla kasvokkain yhteydessä enkä vain pommittaa ihmisiä miljoonalla sähköpostilla ja toivoa että joku mahdollisesti lukee viestin. Mutta kotilippukuntani on minulle tärkeä, joten haasteiden selättäminen kannattaa.
Ja vaikka kaipuu kotilippukuntaan on kova ja toiminnallisempi partio-osallistuminen rajoittuu viikonloppuihin, en (ainakaan vielä) ole lähtenyt mukaan toiseen lippukuntaan. Harkitsin kyllä, mutta annan ajatuksen hautua ainakin niin pitkään että tiedän mihin päädyn opiskelemaan ensi vuonna. Kuitenkin, vaikken ihan tiedä missä kotini on, on yksi asia ihan varma: jos koti on siellä missä sydämeni on niin oma sydämeni on edelleen rakkaan kotilippukuntani parissa ja siellä pysynee vielä pitkään - siltikin vaikka joskus päätyisinkin toimimaan toisenkin lippukunnan parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi, ole hyvä :D